Tämän vuoden Suomen Baptistinaisten teemana on sovinto. Voisiko ajankohtaisempaa aihetta olla tässä maailmassa, jossa sovinto on lähes kaikkien huulilla. Kaipaamme sovintoa Ukrainaan, sovintoa Lähi-Itään, sovintoa Afganistaniin jne. Samaan aikaan ahneus ja valta ovat sokaisseet vallan kahvassa olevia, ja pelkäämme, että syntyy uusia konflikteja ja sotia. Jopa oma maamme on joutunut varautumaan mahdollisiin uhkiin.

Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin avasi silmäni näkemään, että myös oman rakkaan kotimaani kädet ovat veren tahrimat. Toki olen tiennyt, että myös Suomi lähetti maahamme turvaan tulleita juutalaisia takaisin suoraan kuolemaan, mutta syyttävän sormeni olen osoittanut vain Hitlerille syystä, että hän tuhosi miljoonia ja Suomi palautti ”vain” kahdeksan. Mutta eihän yhden ihmisen suru tapetusta läheisestä, isästä, äidistä tai lapsesta ole vähäisempi kuin kollektiivinen suru miljoonista syyttömänä surmatuista, joten mielestäni Suomen syntitaakka ei ole vähäisempi. Joutuihan ihminenkin eroon Jumalasta puraistuaan vain kerran hedelmästä.

Ja kannammehan myös mukanamme oman maamme synkkää historiaa 100 vuoden takaa. Sisällissota, jossa kansalaiset jaettiin punaisiin ja valkoisiin, kosketti jokaista perhettä. Jakoa tehtiin suvuittain ja jopa perheittäin. Mm. papit toimivat ”tuomareina” valiten kuka edusti mitäkin väriä. Isosetäni haettiin keskellä yötä lahdattavaksi, koska näytteli työväenyhdistyksen teatterissa, ja pappi oli tähän viitaten merkinnyt hänet punaiseksi. Viipurissa poliisina toiminut isoisäni sen sijaan sai ”vain” potkut, koska kuljettaessaan punavankeja tarjosi heille matkalla kahvit. Armoa ei tunnettu puolin eikä toisin.

Eikä pelkästään kansojen tai ihmisryhmien välille toivota sovintoa, vaan myös ihmisten kesken. Meillä on lukuisa määrä erilaisia sovintojärjestelmiä ja sovittelijoita, jotka yrittävät saada sovinnon ihmisten välille, jotta vältyttäisiin raskailta oikeudenkäynneiltä. Monet vanhemmat kaipaavat sovintoa lastensa kanssa, ja katkeroituneet tyttäret ja pojat käyttävät suuria summia erilaisiin terapioihin saavuttaakseen sovun ja rauhan edes itsensä kanssa pystyäkseen jatkamaan elämää. Ystävyyssuhteet kariutuvat ja perheet hajoavat, kun sovintoa ei pystytä syystä tai toisesta tekemään.

Voiko ja pitääkö kaikki vääryys sitten antaa anteeksi? Pitääkö kokonaisen kansanryhmän tai etnisen vähemmistön antaa anteeksi silmitön tuho ja vaino, tai kykeneekö hyväksikäytetty lapsi koskaan antamaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen, unohtaako pahoinpidelty puoliso hakkaajansa puukon iskut. Suostunko sovintoon seurakuntani sisaren tai veljen kanssa, vaikka olen tullut loukatuksi, ja annanko anteeksi, vaikka loukkaaja ei edes tahdo tai ymmärrä pyytää anteeksi.

Sovinnon tekeminen vaatii omista oikeuksista luopumista ja katsomista lähimmäiseen eikä itseen. Sovinnossa ei ole voittajia ja häviäjiä. On vain kaksi kättä, jotka puristavat toisiaan sovinnon merkiksi.

Kansojen ja ihmisten sovinnot ovat kuitenkin vajavaisia. On yksi sovinto, joka on täydellinen: Jumalan sovintotyö puhtaassa ja synnittömässä Kristuksessa Golgatan ristillä, jossa veri vuodatettiin meidän rikkomustemme tähden ja vieläpä ilmaiseksi. Ei sakkoja, ei kalliita oikeudenkäyntikuluja, ei edes häpeäpaalussa istumista, vaan Jumalan täydellinen armahdus iankaikkisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään. Ylösnousemuksellaan Jeesus todisti olevansa Jumala eikä vain tavallinen kuolevainen. Minkä tähden Jeesus otti syntimme omakseen ja vieläpä vapaaehtoisesti? Sen tähden, että Jumala rakasti ja rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis antamaan oman poikansa tehdäkseen sovinnon meidän kanssamme. Me olimme niitä, jotka olimme rikkoneet Jumalaa vastaan, mutta hän teki aloitteen sovinnosta. 2. Kor. 5:17 sanoo, että kun teemme sovinnon Jumalan kanssa, olemme Kristuksessa ja meistä tulee uusi luomus. Se mikä on vanhaa, on kadonnut. Katso, uusi on sijaan tullut. Uutena luomuksena, uuden sydämen saaneena, pystymme antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet kuten Isä meidän -rukouskin meitä opettaa. Omassa voimassamme meistä ei siihen ole. Job 22:21 sanoo, että tee sovinto Jumalan kanssa, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.

Klaus Härön elokuva päättyy kohtaukseen, jossa Suomesta palautettu ainoa eloon jäänyt juutalainen lähettää suomalaiselle ”auttajalleen” Abraham Stillerille peltirasian, jonka sisällä on valkoinen villanyytti. Stiller ymmärtää, että hän on saanut anteeksi. Stiller oli itse käyttänyt sitä sovintovälineenä puolisonsa kanssa lausuessaan Jesajan 1:18 sanat: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Tässä sekasortoisessa maailman ajassa meidän tehtävämme on julistaa Hyvää Sanomaa, Jumalan sovintotyötä meidän puolestamme, että mahdollisimman moni ottaisi sen vastaan, saisi syntinsä anteeksi ja saisi kokea iloa, kiitollisuutta, rakkautta ja rauhaa. Golgatalla yhtäkään ihmistä ei unohdettu, vaan jokainen on piirretty naulojen merkitsemiin käsiin. Siellä on sinun kuvasi ja siellä on sinun nimesi. (Jes. 49:15–16)

Onnea ja iloa Kristuksessa toivottaen,

Margit

Naistenillan kuvassa olemme Margitin johdolla valmistaneet kortteja lähetettäväksi Open Doors -järjestön kautta vainotuille kristityille. Useat askartelijoista ehtivät jo lähteä kotiin.

Lähde baptistinaisten Kevätpäiville ja kevään suunnittelukokoukseen

Sierra Leonen opettajastipendit ovat kestävää kehitystä

Kohta tulee vuosi, kun palasin Sierra Leonesta toukokuussa 2024. Jos Luoja suo, teen vielä reissun vuoden 2026 alussa. Toivon meidän yhdessä valmistautuvan sitä varten keräämällä hankerahaa, riisirahaa ja vauvanvaatteita!

Meidän stipendiohjelmamme toimii hienosti koko ajan ja sitä voi hoitaa täältä etäältä. Olen tuloksiin erittäin tyytyväinen.

Meillä on ollut kolmen lukuvuoden ajan 2021-24 viisi stipendiaattia, jotka ovat nyt valmistuneet. He ovat baptistikirkon koulujen palkattomia opettajia, jotka oman työnsä ohella ovat tehneet yliopistossa pätevöitymiskoulutusta. Raha, joka on heille täältä lukuvuosittain lähetetty, on toimitettu suoraan yliopistoille lukukausimaksuihin. Pieni osa on jätetty matkarahoiksi heille itselleen. Jinnah Kampbell on hoitanut tämän rahaliikenteen.

Alusine L. Jones, Makombayn alakoulu, Freetown       

Alusine työskentelee Freetownin laitamilla sijaitsevan koulunsa johtajana, koska hän on nyt ainoa koulutettu opettaja koulussaan. Makombayn koulu on ollut yksi neljästä baptistikirkon koulusta, jolla ei ole ollut omaa koulurakennusta, vaan he työskentelevät kirkkorakennuksessa sermein erotetuissa luokissa. Koulun rakentaminen on nyt aloitettu ja tämä tuo johtajalle vastuullista lisätyötä. Muutenkin Alusine auttaa pastori Brimaa ja on aloittanut myös teologian opintoja etäopetuksena.

Kuvassa Alusine on lastensa kanssa, jotka opiskelevat samassa koulussa.                                                                              

James B. Kanu, Robanan ala- ja yläkoulu, Mambolo

James jatkaa samassa alakoulussa ja on onnistunut nopeasti saamaan itselleen pin- koodin eli saa nyt valtiolta palkkaa. Huomasin jo viimeksi koululla käydessäni, että häneen luotetaan ja hänelle annetaan vastuuta rehtorin ja muiden opettajien toimesta.

Paul Sesay, Kolifan alakoulu, Makeni

Paul on tehnyt opiskeluunsa liittyvät loppukokeet, mutta odottelee edelleen pin- koodiaan. Paul on seurakuntansa nuorten johtaja.

Kuvassa olemme tapaamassa Paulia ja toimittamassa stipendirahaa yliopistolle.

Samuel C. Kamara, Keneman ala- ja yläkoulu

Tällä hetkellä yläkoulu laajenee omaan rakennukseensa, joka antaa alakoululle mahdollisuuden hankkia lisää oppilaita. Samuel työskentelee saadakseen pin- koodin, mutta ei ole taloudellisesti onnistunut saamaan sitä vielä ulos. Seurakunnassaan hän työskentelee taloudenhoitajana.

Kuvassa luovutan stipendirahan Samuelille ja yliopistolle vietävän osan seurakunnan pastorille.

Magret K. Turay, Lunsar

Otimme hänet ohjelmaan, kun hän työskenteli Petifu Bron alakoululla. Välillä hän autteli omaan kyläänsä perustetulla kyläkoululla, mutta on nyt palannut baptistikirkon Just Hope- alakoululle. Mehän pyydämme stipendiehdokkaita allekirjoittamaan paperin, jossa he sitoutuvat ainakin viiden vuoden työskentelyyn baptistikirkon kouluissa.

Magretilla oli vaikeuksia näkönsä kanssa, mutta hän sai ystävältämme Suomesta avustuksen silmäleikkaukseen ja nyt näkö on jälleen parempi.

Kuvassa haastattelen häntä Lunsarissa ennen silmäleikkausta.

Magret jatkaa stipendiaattinamme ja on aloittanut nelivuotisen korkeamman opettajatutkinnon etäkoulutuksen.

Vuosi sitten meillä oli mahdollisuus lisätä ohjelmaamme kaksi uutta stipendiaattia, joilla on siis kaksi vuotta enää jäljellä ohjelmassaan.

Abu Amos Fofanah, Just Hope alakoulu, Lunsar

Opiskeluidensa ja opettajan työnsä ohessa Amos työskentelee seurakunnassa. Hän on avustava pastori ja lapsi- ja nuorisotyön johtaja.

Koulurakennusta myös laajennetaan parhaillaan, joten hanke rahankeräyksineen vaatii paljon Amoksen energiaa. Sitä näyttää löytyvän. Hän on perheetön mies, joka ajaa omalla moottoripyörällään. Olen itsekin ollut pienen matkan hänen kyydissään!

Kuvassa taustalla on rakennus, jossa itse asustelen, kun olen Lunsarin uudistetulla konferenssikeskuksella.

Rebecca Saquee, Central Baptist Ala- ja Yläkoulu, Kono

Rebeccakin aloitti ohjelmassamme jo vuosi sitten. Rebecca opiskelee yläkoulun opettajatutkintoa ja haluaa opettaa sekä ala- että yläkoulussa. Hän on vastuussa lapsi- ja nuorisotyöstä seurakunnissa Konon kaupungin alueella.

Kuvassa baptistikirkon työryhmä haastattelee Rebeccaa.

Tämän lukuvuoden aikana meillä on siis kuusi stipendiaattia; Amos, Rebecca, Magret, joka jatkaa, sekä kolme uutta opettajaa.

Tämän lukuvuoden raha on jo lähetetty maahan.

Haastattelun jälkeen seuraavat kolme uutta opettajaa on hyväksytty ohjelmaan:

Satu Jabaty, New Jerseyn alakoulu, Makeni

Tämä koulu on ulkoministeriön ohjelman aikana ollut yksi hankekouluistamme.

Satu on opettanut koulun esiluokassa kolme vuotta ja aloittanut etäopiskelunsa tämän lukuvuoden alusta. Hän on sen verran nuori, että asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Seurakunnassaan hän toimii nuoriso-osastossa sekä johtaa välillä musiikkia ja opettaa pyhäkoulussa.

Fatmata Abu Kamara, Graftonin alakoulu Freetownin liepeillä

Fatmata on asunut Freetownissa tätinsä luona kolme vuotta, jotka hän on opettanut koulussa. Hän käy Gethsemanen baptistikirkossa ja on aktiivinen nuoriso-osastossa.

Hänen vanhempansa asuvat Makenissa. He ovat tosin eronneet. Isä on puuseppä. Äidillä on jonkin asteinen vamma. Perheessä on neljä lasta. Äiti on pikkukauppias. Hän myy paahdettua cassawaa elättääksensä lapsensa.

Kadiatu Ibrahim Kamara, Malambayn alakoulu Mambolossa

Tämäkin koulu on ollut hankekoulumme ja viime lukuvuoden aikana ystävämme Suomesta maksoivat koululle käymälärakennuksen, joka jäi aikanaan rakentamatta.

Kadiatu on jo hieman vanhempi nainen, mutta tuttu meidän matkoiltamme. Tässä koulussa hän on opettanut viisi vuotta ja muissa baptistikouluissa aiemmin. Hän kävi Malambayn baptistikirkossa silloin, kun se vielä toimi, mutta nyt rakennus on huonossa kunnossa, eikä sitä käytetä. Varoja kunnostukseen ei ole löytynyt.

Pohjimmiltaan Fatmata on muslimi. Johdattakoon Jumala häntä löytämään kristityn seurakunnan myös tämän auttamistyömme innostamana.

Miten jatkamme onnistunutta stipendityötämme

Minun koulutuspajani innostavat opettajia. Riisikeräys auttaa opettajien perheitä jonkin aikaa. Tätä kirjoittaessani Jinnah pitää pajaa Lunsarissa ja opettajat olivat kyselleet riisiä. Riisikeräyksen rahoja on aikomus käyttää vasta niissä pajoissa, kun itse olen maassa.

Stipendirahojen avulla koulutetut opettajat ovat kuitenkin parasta ja kestävintä, mitä työstämme maahan jää. Kirkon koulujen opetus pätevöityy, lapsia tulee lisää ja sen kautta seurakunnat saavat myös uutta väkeä kirkkoihin.

Toivon, että työtoverini Jinnah Kampbell pääsee vierailemaan Suomessa tämän vuoden aikana. Kuulet häneltä lisää kirkon koulutyöstä.

Voisitko ottaa yhden opettajan koulutettavaksi. 300€ vuodessa voidaan jakaa 25€ suuruisiin kuukausimaksuihin. Yhden opettajan kouluttaminen viiden henkilön ryhmässä maksaisi vain 5€ kuukaudessa! Meillä on jo uskollisia maksajia, mutta mielellämme ottaisimme lisääkin opettajakoulutettavia vaikkapa ensi lukuvuoden alusta! Yhden opettajan koulutus kestää kolme vuotta. Toki stipenditilille voimme ottaa myös yksittäisiä lahjoituksia.

Kirkon kouluissa on yhteensä yli 400 kouluttamatonta opettajaa, mutta iloitsen suuresti tästä pienestäkin siivusta, jota me hoidamme. Kiitos Taivaan Isälle.

Raili

Suomen baptistikirkko FI33 1581 3000 1150 70

Viitenumerot:             201715              Railin hanke ja EBMI:n lähetystyö

                                     20200                 Riisikeräys

                                     21005                 Opettajien koulutusstipendit

                                     22004                 Afrikkalaisten vaatteiden myynti

Keräyslupa RA/2021/1600 25.11.2021