Tämän alustuksen myötä hyvästelemme naistentyön opetussuunnitelman mukaisen rohkeuden vuoden siirtyäksemme kohti rajojen rikkomisen teemaa. Mielenkiintoista!

Kevään 2020 kahdessa alustuksessa vierailtiin tilanteessa, jossa Israelin kansa on saapumaisillaan sille kodiksi luvattuun maidon ja hunajan maahan. Rohkeus ei kuitenkaan aivan riittänyt sen valloittamiseen – olihan maassa vahvoja kaupunkeja ja väkeviä jättiläisiä.

Kansan pelosta nouseva napina ja sen nostattama Jumalan viha pakottaa Mooseksen tilanteeseen, jossa hän valitsee oman etunsa toteutumisen sijaan puolustaa Jumalan edessä kansaansa, vaikkei se puolusteluja pyydä tai ansaitse – tarvitsee kylläkin. Kerta ei ole ensimmäinen; Mooseksella on jo tottumusta vastaavasta väännöstä autiomaamatkan varrelta. Muistissa on esimerkiksi kultaisen sonnin tapaus, jota kuvataan Toisen Mooseksen kirjan luvussa 32. Tottuneisuuttakin kenties osoittava tapa, jolla Mooses jälleen asettuu pyytämättä eteen tulleeseen suostuttelutilanteeseen, tuntuu uskalletulta. Kansansa etua ajaessaan, Jumalan ja Israelin toisiinsa liittävän liiton säilymistä puolustaessaan, Mooses istuu turhan suurelta tuntuvaan neuvottelupöytään. Mitä maan matosella olisi valttinaan käyttää, kun toisena osapuolena on suuri Jumala?