5-vuotias kypäräpäinen poika kaatuu miekka ja kilpi käsissään. Pian 3-vuotias rientää paikalle riemuitsemaan israelilaisten voittoa. Hän on juuri saavuttanut uskomattoman hienon voiton eräässä heidän suosikkileikissään. Ennen hyökkäystä, eli pehmopallon heittoa, tämä pieni soturi on kovaan ääneen huutanut mölisevälle jätille: Sinä tulet minua vastaan miekan ja keihään kanssa, mutta minä tulen Herran, Israelin Jumalan nimessä!
Kyseessä on tietysti Daavid ja Goljat, jonka pojat ovat oppineet lasten Raamatusta. Sitä luetaan päivittäin ja monet tarinat ovat tulleet lapsille tutuiksi. Aivan kuten minullekin tulivat aikoinaan. Tutut hahmot muuttuvat sitten eläviksi leikin kautta ja tapahtumat jäävät mieleen kantamaan elämässä eteenpäin. Uskon siemen on kylvetty pieniin sydämiin.
Haluaisin seuraavaksi kirjoittaa lukevani itse päivittäin useita lukuja Raamatusta, mutta valitettavasti se ei pitäisi paikkaansa. Toki usein luen pidemmältikin, mutta on myös päiviä, jolloin puhelimeen tuleva päivän jae jää ainoaksi lukukappaleeksi. Mikäli lukeminen jää vähälle pidemmäksi aikaa, huomaan sen elämässäni. Olenhan viettänyt parhaan ystäväni kanssa vain vähän aikaa, ja kun arjen kiireet täyttävät kalenterini, sydän täyttyy liian helposti murheista. ”Hiljaa kuihdun taivun tuuleen, huudan auttajaa, Sanan anna koskettaa.”
Yksikin jae voi toki ravita sieluani. Aivan kuin lyhyt tervehdys rakkaalta ystävältä, josta olen odottanut kuulevani pitkään. Kesken kiireisen työpäivän luettu jae jää monesti mieleen pyörimään. Ehkä se on tutusta kohdasta, ja voin muistaa sen laajemman kokonaisuuden, tai sitten etsin sen luettavaksi sopivana hetkenä. Mutta mitä enemmän luen, sitä paremmin voin.
Pyhä Henkikin käyttää Sanaa meitä vahvistaakseen. Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta (Room. 10:17). Meidän pitää tuntea Sana, jotta Pyhä Henki voi meitä tarvittaessa muistuttaa, jotta voimme kuulla Sanaa. Hän voi nostaa mieleemme Sananpaikkoja, jotka olemme aiemmin lukeneet, ja antaa niiden avulla rohkaisua ja ohjeita elämäämme. Ehkäpä poikieni mieleen joskus nostetaan Daavidin voitto ylivoimaisesta vihollisestaan.
Sana on tehty luettavaksi, opittavaksi, tutkittavaksi. Sen ymmärtämiseen saamme apua Hengeltä. Ja niin meidän uskomme kasvaa, Sanan kautta. Ja mitä enemmän luemme, sitä lähemmäs pääsemme Jumalan Elävää Sanaa, Jeesusta Kristusta.
Hanna Rei
Naisten kevätkokouksen päätöksiä
Naisten kevätkokous pidettiin Pohjanmaalla Jurvassa lauantaina 23.3. Paikalla oli 17 naista Vaasasta, Tampereelta, Jurvasta, Kauhajoelta, Vaajakoskelta, Vehniältä ja Vihtavuoresta. Virallisen kokouksen ja tarjoiluiden lisäksi oli järjestetty yhteislaulutilaisuus. Margitin kommenttina musiikkijuhla oli hyvä ja koko päivän tunnelma oli leppoisa! Raili veti etänä virallisen osuuden, jonka ohessa kuultiin niin hänen kuin Liisankin lähetystyökuulumisia.
Kevätkokouksessa hyväksyttiin edellisen vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus. Tiedottamista naisten blogin ja sähköpostiviestien kautta päätettiin jatkaa sellaisenaan. Vuoden 2024 teema on Sanan vuosi -rakas Raamattu, joka huomioidaan johtokunnan jäsenten kirjoituksissa blogiin ja viesteihin, sekä vuoden tapahtumissa, jotka kokous myös hyväksyi.
Tulevia tapahtumia
Naisten kesäleiri pidetään Kesärannassa to-su 25.-28.7. Raili on vastuussa leiristä ja Senni ja nuoriso lasten osuudesta. Muuhun opetusvastuuseen ovat lupautuneet Gunilla Koponen, Eija Kuula, Maija Neulanen ja Irmeli Torro. Virpi Sillanpää saattaa hyvinkin päästä mukaan ja Maija Latvalaa kysytään. Palautteiden perusteella lisäämme turvallisuutta uinnin yhteydessä. Yritämme pitää illan viimeiset hetket lyhyempinä ja napakoina. Hinta ja muut tarpeelliset tiedot ilmoitetaan leirikutsussa.
Naisten syyspäivät järjestetään Oriveden Päiväkummussa 7.-8.9. Ohjelmavastuussa ovat Kokkolan naiset.
Reetta Kylmäkoski kääntää materiaalin marraskuun rukouspäivään.
Kirkkokunnan kesäjuhlat järjestetään Porvoossa 14.-16.6
Pääsiäisajatuksia
Halusin seurata Jeesuksen viikkoa alkaen kiirastorstaista. Isoa pyykkiä silitellessä kuuntelin Lempäälän seurakunnan striimattua kiirastorstain messua, jossa Pietari (entinen koulukummimme) ja Kalat lauloivat. Messun lopuksi suntiot pukivat alttarin mustiin ja kynttilät sammutettiin. Vaikuttavaa. Pitkäperjantain pienessä tilaisuudessa täällä musiikki oli rauhallisempaa eikä rumpuja käytetty, joka sopi hyvin tapahtuman luonteeseen. Pääsiäisaamuna olin vähän pettynyt, kun ihania kansainvälisiä ylösnousemushymnejä oli vain kaksi; ”Because He lives!”
Parasta oli kuitenkin se, kun Aki pyysi minut mukaan Vaajakosken pääsiäisjumalanpalvelukseen, jossa väki istui pöydissä valkoisten liinojen kera. Olin tehnyt videon sen hetken kuulumisista ja Maija Neulanen rukoili puolestani.
Yritin elää läpi pääsiäisen tapahtumia, mutta enemmänkin olen kokenut niin, että Jeesus on kulkenut minun mukanani. Pääsiäisen jälkeen on aika, että Hän ilmestyy meille, opetuslapsilleen. Sitä me tarvitsemme arjen keskelle, eikö vain. Taivaaseenastumisen päivänä olenkin sitten jo koti-Suomessa jatkaen omaa, itsenäistä elämääni. Toivon, että voin kertoa jotakin niistä kokemuksista, joita olen matkalla jälleen oppinut.
Pääsiäissunnuntaina vetäydyin kahdeksi yöksi Sussexiin rannalle. Aallonmurtajan edessä on hiljainen poukama, missä uskaltaa uida. Yritin uida nousuveden aikaan (yläkuva) ja laskuveden aikaan (alakuva). Yhtä kaikki, uimapuku ja hiukset olivat täynnä hiekkaa. Nautin suuresti tästä pienestä vetäytymisestä ennen 50-vuotisjuhlia ja niiden järjestelyjä, joiden keskellä juuri nyt olemme. Tarvitsemme apua ja siunausta, koska tämän tyylin mukaan kaikki jää viime tippaan.
Sitä Siunausta toivon myös sinulle!
Raili Huhtala