Hei kaikki naiset

Oli kivat leiripäivät taas Ahonniemessä.

Kun katsoo ulos ikkunasta, näkee, miten syksy alkaa toden teolla tulla. Oli jo viileää tänä aamuna, kun tulin töihin.

Syksyn kauniit värit on ihania katsella. Keltaiset, punaiset, oranssit ja ruskeat sävyt pukkaa esiin joka puolelta, minne katseleekin. Taivas on minusta syksyisin erityisen kaunis monine harmaine sävyineen.

Mutta se, josta en syksyssä pidä, on se valtava pimeys, joka ympäröi yhtäkkiä kaikkialla. Tuntuu, että pitää mennä sisälle,  laittaa villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan ja kaikki koristevalot päälle, ettei se pimeys hiipisi sisäänkin.

Syksy on luopumista kesästä ja monesta muustakin asiasta. Se tekee mielen joskus apeaksi. Taas on yksi kesä mennyt ja alkaa talven kylmyys. Se hiipii ainakin vanhassa hirsitalossa sisälle asti. Jotenkin alkaa se arjen rytmi painaa taas päälle. Ehkä se vähän ahdistaa mieltä, kuinka selviää pimeydestä, kylmästä ja kaikesta rumbasta, mitä talvi tuo tullessaan. Kesällä voi olla vähän niin kun “Ellun kanat”, mutta syksyllä täytyisi ryhdistäytyä ja tarttua taas toimeen.

Alkaa työt, seurakunnan toiminta, harrastukset ja kaikki, mikä vaatii meitä osallistumaan. Mistä saisi voimia kaikkiin näihin asioihin.

Olen usein miettinyt, miksi en pidä pimeästä. Onko se jotain tuntematonta pelkoa siitä, kun ei näe eteenpäin, ei tiedä, mitä on nurkan takana.

On vaikea heittäytyä tuntemattomaan. Se pelottaa meitä. Raamatussa onneksi sanotaan, että on yksi, joka tietää kaiken ja ennalta on jo kaikki meidän päivämme suunnitellut.

Miksi pelätä? Se onkin vaikea läksy elää tässä päivässä ja olla murehtimatta etukäteen kaikkea tulevaa ja varsinkin, kun emme näe edes seuraavaan päivään.

On paljon ihania Raamatun lauseita, jossa puhutaan tästä murehtimisesta ja ehkä se kuuluu meidän naisten luonteeseen enemmänkin tuo ikuinen murehtiminen, josta pitäisi päästää irti.

“Älkää siis huolehtiko huomisesta päivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” Matt.6:34

“Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon” Fil.4:6-7

Ajattelen, että murehtiminen on sellainen musta suo, johon voi upota ja josta voi olla vaikea nousta ylös. Se on niin kuin syksyn pimeys, johon voi kietoutua.

Katsellaan kuitenkin taivaalle, ei pimeyteen. Niin kun tuossa Raamatun jakeessa kehotetaan; rukoillaan ja anotaan ja jopa kiitetään niistä pimeimmistäkin hetkistä ja turvataan siihen ainoaan Jumalaan, jolta apu voi meille tulla.

Sain tuolta Ahonniemen leiriltä kortin, jossa oli tuttu Raamatun psalmi 23 “Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu…  Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.“ Kuvassa oli kevätesikoita, joita keväisin on meidän piha ihan täynnä …lupaus keväästä. Kuinka osuikaan aihe. Kiitos siitä vielä kortin tekijälle.

Rukoillaan, että tänä syksynä saamme ryhtyä uudella innolla seurakunnissa siihen joukkoon, joka saa viedä Jeesuksen sanomaa eteenpäin. Ja että nuo monet leirillä esitetyt rukousaiheet saavat aivan uskomattomia vastauksia, asiat ratkeavat ja keväällä, kun tapaamme, saamme vain kiittää siitä, miten Jumala on ollut meidän kanssamme ja siunannut meitä monin tavoin.

Yhteinen rukous ja yhteys kantaa

Syksyterveisin Heli

Kirjoittaja Heli Hokkanen on kuvassa naistenpäivien iltatilaisuuden ryhmässä Eija Kuulan ja Tytti Oksasen välissä.

Yhteyttä yli rajojen Baptistinaisten Syyspäivillä Ahonniemen leirikeskuksessa 3.-4.10.2026

Sitä tunsi itsensä lähes nuoreksi ja vastuuttomaksi, kun suuntasi ystäväporukalla
Ahonniemen leirikeskukseen viikonlopun viettoon Baptistinaisten Syyspäiville. Päivien
teemana oli Johanneksen evankeliumin luvun 17, jakeen 21 mukaisesti, Että he yhtä olisivat.
Viikonloppuun ei uskoakseni monellakaan kuulunut yksinäisiä hetkiä, ellei yöunia lasketa.
Yhteyttä koettiin ja elettiin todeksi yli seurakunta-, kirkkokunta- ja mannerrajojen.

Itselläni sydämessä läikähti erityisesti Turun Baptistinaisten näkeminen. Onhan se lapsuuden kotiseurakuntani ja pala omaa henkilökohtaista historiaani. Tuntuu sekä hienolta että haikealta, että olemme yhtä yhä vuosikymmenten jälkeen, vaikka konkreettiset kohtaamiset vuoden aikana voidaan laskea yhden käden sormilla. Uskon, että tämä yhteys perustuu ensisijaisesti siihen, että olemme sisaria Jeesuksessa Kristuksessa, samaa heimoa, vaikkakin eri ikäisiä ja erilaisilta elämänpoluilta.

Lauantaiaamussa oli jopa pientä jännitystä ilmassa, kun sisaria saapui ympäri Suomen, ja
sisaret kohtasivat toisiaan peräti vuosikymmenten tauon jälkeen. Moni kahvi- ja ruokahetki
olisi varmasti voinut seurustelujen puitteissa kestää pidempäänkin, jos muu ohjelma olisi sen sallinut. Tällä kertaa me tamperelaiset olimme Margit Sinisalon kokoaman suunnitteluporukan kesken laatineet jämptin ohjelman, joka toivon mukaan mahdollisti myös yhdessäoloa ja kohtaamisia.

Lauantain puhujavieraana meillä oli Marttyyrien äänen Mari Palomäki, jonka puheen myötä avautui myös maailmanlaajuisen yhteyden merkitys. Maailmalla kristityt sisaret ja veljet ovat eri tavoin ahtaalla, ja Jeesuksen tunnustamisella omaksi Herraksi ja Vapahtajaksi voi olla inhimillisesti katsottuna kohtuuton hinta. Silti on niitä, jotka yhä tänä päivänä katsovat Jeesuksen nimen tunnustamisen kalliimmaksi aarteeksi kuin minkään maanpäällisen. Voisi jopa sanoa, että katsomamme tositapahtumiin perustuva elokuva
Sabina Wurmbrandin ja hänen miehensä Richardin elämästä 1930–1950-luvuilla natsien
miehittämässä Romaniassa on elävä esimerkki Kristuksen tuntemisen ensisijaisuudesta.
Paavalin sanoin: “Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut
tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen,
minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Filip. 3:7–11.

Lauantain päivähetken kohokohta oli englantilaisesta High Tea -tyylistä inspiroitunut hieman hienompi kahvi- ja teehetki, jonka äärellä varmasti vaihdettiin monia ajatuksia ja kuulumisia.

Iltapuolella me liki nelikymppiset “nuoret” luotsasimme pienryhmäkeskusteluja uskovien
yhteyden kokemuksista, haasteista ja vaikutuksista. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen
ryhmien jakamista ajatuksista se, että yhteyttä voi parhaiten vaalia ymmärtämällä erilaisuutta ja suhtautumalla armollisesti niin itseen kuin toisiinkin. Tämän teeman ympärillä ovat omat ajatukseni kulkeneet vielä näihin päiviin asti. Välillä meinaa jokin menneisyyden haamu ja kipeä kokemus nostaa päätään ja tuoda mukanaan katkeruuden ja häpeän tunteet. Valitsin viedä asian rukouksessa Taivaan Isälle ja melko välittömästi sain vastauksen: “Jeesus on lunastanut minun kipuni ja minua loukanneen henkilön väärät teot.” Siitä hetkestä lähtien, eli arviolta viime lauantaiaamusta alkaen, olen tuntenut syvästi sisimmässäni, että Jeesus on meidät molemmat lunastanut, joten olemme sujut. Uskon, että jos keskitymme näkemään toisissamme hyvää ja palvelemaan toinen toistamme, niin on vaikeampi antaa muurien nousta välille. Vanhin tyttäreni kiteytti asiaa kuluneella viikolla: “Äiti, kannattaa olla ystävällinen muille, koska ei kukaan kehtaa olla epäystävällinen sille, joka on kiltti ja huomioi muut”. Lauantai-illan pimetessä rohkeimmat ja sisukkaimmat viettivät iltaa vielä uiden ja saunoen, mutta niiltä lauteilta minulla ei ole jakaa omia kokemuksia, kun uni alkoi jo painaa silmiä ja lämmin saunaparven peti kutsua.

Sunnuntaina herättelimme kehoa ohjaamallani Tikva-tunnilla. Tikva on hepreaa ja merkitsee sitä toivoa, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa. Se on hengellinen ja kristillinen lempeä kehonhuoltoon ja rentoutumiseen keskittyvä liikuntamuoto, jossa tavoitellaan yhteyttä Jumalan kanssa oman hiljentymisen ja rukouksen sekä ohjaajan Raamatunluvun myötä. Ilokseni sain tuokiosta positiivista palautetta, ja useampi oli kokenut sen merkityksellisenä. Keho ja mieli raukeina hiljennyimme yhteiseen rukoukseen seurakuntiemme puolesta Raija Latvalan johdolla. Oli tärkeää kuulla muiden seurakuntien kuulumisia ja rukousaiheita ja saada kantaa niitä Taivaan Isälle yhdessä, ja toivon mukaan jälkeenpäin myös kukin omassa rukouselämässämme. Kenties vielä kohtaamme sellaisissa merkeissä, että saamme todistaa Jumalan ihmeellisistä rukousvastauksista. Ongelmat ovat oleellisia, sillä ilman niitä meillä ei olisi ihmeitäkään. Viikonlopun musiikissa meitä palvelivat Raija Latvala ja tyttärensä Kaisu Fränti.

Sunnuntaipäivän raamattutunnin meille piti Anneli Lohikko. Hän nivoi taitavasti yhteen niin
viikonlopun teeman, Johanneksen evankeliumin luvun 17 kertomusta Jeesuksen
jäähyväisrukouksesta, kuin oman kokemuksensa siitä, mitä on olla Jumalan käytössä Hänen valtakuntaansa työssä ja nöyrtyä sille palveluspaikalle, jonka Jumala on itse kullekin
tarkoittanut. Ihmisen omat suunnitelmat ja Jumalan tarkoitusperät eivät aina heti alkumetreillä kohtaa, mutta jos vain antaudumme Jumalan tahtoon, niin varmasti Hän meitä johdattaa. Anneli rohkaisi meitä olemaan ensisijaisesti yhtä Isän kanssa, jotta voimme aidosti kristittyinä olla yhtä sisarina ja veljinä. Yhteys Isään rakentuu rukouksen ja Sanan luvun kautta. Raamattu on meidän ohjekirjamme, mutta myös elävä ja vaikuttava Jumalan Sana meille tänäkin päivänä. Sana myös lupaa, että meidän kristittyjen yhteydellä on todistusvoima maailmalle Jeesuksen sovitustyöstä ja Jumalan rakkaudesta. “Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” Joh.17:18–23.

Sunnuntain päätöstilaisuudessa saimme kuulla myös Liisa Luodon terveiset
sekä Raili Huhtalan välittämiä kuulumisia Sierra Leonesta. On arvokasta, että
keskuudessamme on mantereita, kieliä ja kulttuureja ylittävää yhteyttä. Vaalikaamme näitä
jatkossakin!

Baptistinaisten Syyspäivien Että me yhtä olisimme -teeman myötä olen pohtinut paljonkin sitä, miksi yhteys ei ole aina niin helppoa ja luontevaa. Koen että paholaiselle kristittyjen yhteys on sangen vastenmielistä. Niinpä hän yrittää pudotella ihmisten ja seurakuntien välille kiiloja, ristiriitoja, loukkauksia ja väärinymmärryksiä, jotka katkeroittavat sydäntä. Katkeralla sydämellä on vaikeampi rakastaa toisia ihmisiä, heijastaa Jeesusta ja olla yhteydessä toisiin uskoviin. Jotta jaksamme rakastaa ja olla yhtä ja yhteydessä, meidän täytyy ottaa esimerkkiä Jeesuksesta, joka sekä pesi lähimmäistensä jalkoja että vetäytyi välillä yksinäisyyteen, hiljaisuuteen ja rukoukseen – yhteyteen Taivaallisen Isän kanssa. Kun palvelemme toinen toisiamme, emme voi heittää kiviä. Kun vaalimme yhteyttä Isään, on luontevampaa ja antoisampaa vaalia yhteyttä toisiin: palvella, iloita, jakaa kuormia, kulkea yli rajojen, nähdä toisenkin näkökulma ja ymmärtää toisen kivut. Joonan kirjasta nousee myös yhteyteen liittyvä teema. Joona pelkäsi, että Jumalan armo Niiniven kansaa kohtaan olisi suurempi kuin hänen oma vihansa, että Jumala armahtaisi kansaa, Israelin vihollisia, joita hän itse vihasi ja jotka hän oli jo tuominnut. Mielestäni on tärkeää pohtia myös omalla kohdalla, keitä me olemme jo tuominneet Jumalan armon ulottumattomiin, keiltä me olisimme kieltämässä yhteyden. Toivon koko sydämestäni, että valitsemme siunata myös ja etenkin niitä ihmisiä, joiden kanssa yhteys on vaikeaa. Mikä valtava todistusvoima sillä olisikaan seurakunnissa ja maailmalle nähdä ja elää todeksi sellaista Jeesukselta lahjana saatua armoa ja rakkautta, joka tuo sovinnon, kuroo haavat umpeen ja luo uutta ja entistä väkevämpää yhteyttä Jeesuksen rakkauden kautta.

Tampereella 21.10.2026 Reetta Kylmäkoski (kirjoittaja ryhmäkuvan vasemmassa laidassa)

Virallisen kokouksen päätöksiä

• Toimintasuunnitelma kertoo, että vuoden 2027 teemana on Suunnitelma.
• Naisten kevätkokous pidetään Vaasassa lauantaina 20.3.
• Johtokuntaan valittiin jatkamaan Irmeli Torro vuosille 2027-29 ja uusina jäseninä Heli Hokkanen Vaasasta vuosille 2027-29 ja Maarit Tourunen Vehniältä vuosiksi 2027-29. Nämä paikat olivat vapaina, koska Hanna Rei ja Isa Maria Söderudd ovat eronneet johtokunnasta kirkkokunnan vaihtumisen tähden. Lisäksi valittiin varalle Anni Kieksi Turusta. Johtokunnassa ovat lisäksi Margit Sinisalo ja Pirkko Kaskinen, jotka on valittu vuosiksi 2025-27 sekä Ritva Palomäki vuosiksi 2026-28. Puheenjohtaja Raili Huhtala lasketaan johtokunnan jäseneksi.
• Johtokunnan kuvassa takarivi: Margit, Pirkko, Ritva ja Raili. Eturivi: Irmeli, Anni, Maarit ja Heli

• Maarit Tourunen on kääntänyt baptistinaisten kansainvälisen rukouspäivän materiaalin, joka löytyy erillisenä blogi-sivulta sekä myös kirjeen liitteenä. Päivää toivotaan vietettävän seurakunnissa maanantaina 2.11.
• Muissa asioissa keskustelimme Sierra Leonen Graftonin koulun vessahankkeesta. Syyspäivillä oli myyntiä hankkeen hyväksi ja keräsimme 236€. Hankkeen koko budjetti on n. 3000€. Olemme jo aiemmin osallistuneet hankkeen avustamiseen. Monttua on kaivettu ja seinätarvikkeita on hankittu. Tähän kuuluu rautaa ja kiviä sekä sementtiä ja hiekkaa tillien tekemiseen. Graftonin maaperässä kallio tuli vastaan ja se pitää murskata, jotta päästään eteenpäin. Syvyyden pitäisi olla 16 jalkaa eli noin 5 metriä. Laitan liitteeksi kuvan Mambolon Malambeen koulun vessasta, jonka rakentamiseen osallistuimme talvella 2023-24 n. 2000€:lla. Tämäntapainen siitä pitäisi tulla, mutta tällä kertaa 6-paikkaisena; kaksi pojille, kaksi tytöille ja kaksi opettajille. Ala- ja yläkoulussa on yhteensä 700-800 oppilasta.

Vastaan vielä kahteen kysymykseen, jotka syyskokouksessa esitettiin. On mahdollista, että perheet osallistuvat kaivuutyöhön. Koulu on nyt järjestänyt aiheesta kokouksen. Suoraan sanottuna tarvikkeiden hankkimiseen he eivät pysty omin avuin. Hyvään rakentamiseenkin tarvitaan alan osaamista.

Entä tyhjennetäänkö käymälää koskaan. Pääkaupunkiseudulla (kuten Grafton) City Council voi sen tehdä kalliilla rahalla. Joskus kylän väki kaivaa reiän, tyhjentää alustan ja levittää sen pellolle.

Kiitos, jos autat, niin saamme hankkeen loppuun. Vaikutamme näin koululaisten terveyteen.

Tämän kesän naistenleirillä oli aiheena talentit ja lahjat, jotka Jumala on meille antanut. Talentit viittaavat Jeesuksen esittämään talenttivertaukseen, jossa isäntä lähti muille maille ja antoi palvelijoilleen rahaa taloudesta huolehtimiseen kullekin kykyjensä mukaan: Ensimmäiselle viisi, toiselle kolme ja viimeiselle yhden talentin. (Matt.25:14-30)

Talentti oli antiikin ajan suurin rahayksikkö ja painomitta (n.30-40 kiloa hopeaa) ja vastasi n.30 vuoden työmiehen palkkaa. Jo yksikin talentti oli valtava alkupääoma. Isäntä saapui aikanaan ja halusi talenttinsa takaisin. Kaksi ensimmäistä oli tuplannut sijoittamalla talenttinsa ja sai isännältä kiitokset ja kehut uskollisuudesta. Kolmas oli kelvoton palvelija, joka oli laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään haudannut talenttinsa maahan. Hän ei kiitosta saanut, vaan hän menetti talenttinsa ja hänet heitettiin ulos pimeyteen.

Mitä ne talentit sitten ovat tänä päivänä

Jossain ilmaistiin asia niin, että talentti on luonnollinen ominaisuus, jonka ihminen on saanut syntyessään ja jota voi kehittää opiskelemalla tai harjoittamalla (esim. musikaalisuus ja matemaattinen kyky). Talentti auttaa arkisessa elämässä, työssä, kulttuurissa, yhteiskunnassa jne.

Elämä itsessään on jo suuri lahja ja talentti. Kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Myös usko on Jumalan antama suuri lahja. Sitä ei ole tarkoitettu maahan piilotettavaksi hätävaraksi. Usko ei ole vain pieni siivu elämämme leivästä, vaan uuni, jossa elämän leipä kypsyy.

Talentteja on suuri määrä esim. aistit, läheiset, yhteiskunta, mihin olemme saaneet syntyä, olosuhteet, työ, omaisuus, kyvyt ja vahvat ominaisuutemme (ruumis, persoona), koetukset, seurakunta, jonka pää on Kristus ja me sen eri jäseniä.

Talentti on lahja, mitä tulisi arvostaa eikä antaa sen surkastua käyttämättömänä. Emmehän laita lamppuakaan vakan alle.

Vertauksen mukaan talentti on meillä lainassa ja lahjan antaja tulee pyytämään lahjaansa takaisin eli se ei ole meidän omaisuuttamme, jolla kerätään kunniaa ja mainetta vain itsellemme. Se on annettu käyttöä varten ja siitä on tehtävä tili Isännälle, meidän Jumalallemme. Talentit on annettu sitä varten, että tekisimme Isännän entistä rikkaammaksi: Lahjan tulee kirkastaa Jumalaa ja Hänen kunniaansa.

Olemme saaneet lahjan, emme ansainneet sitä. Se on lahja, jota ei voi käyttämällä hävittää. Meille jokaiselle annetaan kykyjemme mukaan eikä vaadita sen enempää, mihin pystymme. Jeesuksen ohje talenteista ei ollut ensisijaisesti se, miten taloutta hoidetaan, vaan miten käytämme lahjoja omassa elämässämme: pidämmekö kaiken itsellämme vai jaammeko toisille sitä hyvää ja iloa, mitä itse olemme saaneet. Meidän saamamme talentit voivat olla jopa pelastukseksi iankaikkiseen elämään toisille ihmisille.

Lähtökohdat elämälle ovat hyvin erilaisia. Toiset saavat paremmat eväät jo lapsena. Kullekin annetaan kuitenkin kykyjensä mukaan. Omia talentteja ei pidä vähätellä, hävetä tai vertailla toisiin, vaikka kokisikin, että ne ovat vähäisiä ja arkisia. Tärkeintä on olla uskollinen omalla paikallaan ja omassa tehtävässään, uskollinen myös vähässä ja muistaa mitä Isäntä on meille tulevaisuudessa luvannut: ”Vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen sinut paljon vartijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” (Matt.25:23)

Talentti voi olla myös taakka. Siitä voi tulla risti, joka meidän on kannettava. Toisaalta se voi olla ”ristinä” lahja, joka sitoo meidät tiukemmin Jumalaan, lahjan antajaan. Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista, itsekkyydestä luopumista (talenttien käyttöä muiden hyväksi). Se on valinta elää uskon mukaisesti vastoinkäymisistä huolimatta. Se voi olla Jeesuksen tähden koettua pilkkaa, vastustusta ja vainoa. Se on itsensä kieltämistä, omien itsekkäiden halujen, ylpeyden ja synnillisten ajatusten alistamista Jumalan tahdolle. Se on suostumista heikkouteen, luopumista vaatimuksesta, että elämän pitää aina olla helppoa, menestyvää ja kivutonta. Meillä kullakin on oma ristimme. Ristit ja talentit eivät ole samanlaisia eri ihmisillä. Jumala voi muuttaa ristin talentiksi, työkaluksi elämämme työkalupakkiin. Jumala johdattaa meitä erilaisia polkuja erilaisiin tehtäviin. Toisinaan hyvin loogisesti ja suorasti, toisinaan hyvin käsittämätöntä ja yllättävää polkua.

Koetukset ja vaikeudet voivat olla talentteja. Siis mahdollisuuksia, jotka Jumala on uskonut meille henkilökohtaisesti. Sinun tai minun olosuhteet voivat olla niin ainutlaatuisia, että vain sinä tai minä pystyn ne suorittamaan Jumalan tarkoituksen ja suunnitelman mukaan. Jumala antaa meille mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa vaikeuksien ja koettelemusten kautta. Hän on antanut meille myös tarvittavat työkalut: Jumalan Sana opettaa, mitä meidän on tehtävä. Pyhä Henki antaa voiman sen suorittamiseen, Jeesus on edellä juoksija ja näyttää tien. Jokaisessa tilanteessa, jokaisen talentin kanssa voi Jeesuksen nimi tulla kirkastetuksi ja Jumalan tahto tehdyksi.

Mitä eroa on talenteilla ja armolahjoilla

Mietin vielä, mitä eroa on talenteilla ja armolahjoilla. Monesti ne menevät itselläni sekaisin tai jollakin tavalla muistuttavat kovasti toisiaan, sillä ne ovat kummatkin Jumalalta saatuja lahjoja. Löysin jonkun viisaamman määrittelemän eron näille sanoille:

Talentti on luonnollinen ominaisuus, jonka ihminen saa syntyessään ja jota voi kehittää opiskelemalla ja harjoittamalla. Armolahja on Pyhän Hengen antama lahja, joka liittyy uskonelämään ja jota ei voida saavuttaa pelkällä omalla harjoituksella.

Talentti auttaa arkisessa elämässä, työssä ja kulttuurissa, hyödyttää koko ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa. Armolahja annetaan ensisijaisesti seurakunnan rakennukseksi ja hengelliseen palveluun, kuten uskon vahvistamiseen tai seurakunnan auttamiseen. Se on Pyhän Hengen antama erityinen kyky hengelliseen palveluun. Se on lahja, ei palkkio, eikä se liity mitenkään ihmisen omaan ominaisuuteen.

Mitä lahjamme sitten ovatkin, niin tärkeintä olisi muistaa Paavalin sanat:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kieltä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulle olisi profetoimisen lahja ja tietäisin kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1Kor.13: 1-3

Kirjoittaja, Irmeli Torro, on tässä kuvassa aika tunnistamaton. Hän esittää siinä sketsiä naistenleirin juhlaillallisella.

Millaista oli naistenleirillä Lähdekorvessa 23.-26.7.

Lähdekorpi on oikein luonnonkaunis paikka ja järven rannalla on viihtyisä sauna, jossa lauantaina päiväkahvien jälkeen oli reilusti aikaa saunoa ja uida.

Juhlapäivällisestä muistan herkulliset sienikeiton, kastikkeen ja täysjyväleivityksen kalapuikot (Useimmilla leiriläisillä taisi olla kanaleikkeitä).

Leiriläisten kesken oli hyvä ja avoin keskustelu- ja rukousyhteys.

Arvostan kovasti, että sain kitarasäestyksen lähetysaiheiselle virrelle 425 ”Soi kiitosvirsi kerran”.    

On hyvä, että meillä on erilaisia lahjoja kertoa pelastuksesta toisille ja rakentaa seurakuntaa. Toivon, että hekin, joiden talentti voi olla pieni, arvostavat sitä, sillä se kuuluu arvokkaaseen kokonaisuuteen. Jokaista panosta tarvitaan, kun odotamme Herraa noutamaan meitä. Se on velvollisuuden täyttämistä Jumalaa kohtaan.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse pinnistellä meidän itsemme varassa; minulle itsellenikin tärkeä läksy on ollut oppia luottamaan yhä antaumuksellisemmin Herraan Jeesukseen. Huolimatta sairauksistani Herra on antanut voimansa myös minulle ja sen varassa valmistelen evankeliointia mediassa.

Leirijutun kirjoittaja on meille uutena talenttina laulujaan ihanasti esittänyt Meikku eli Elisa-Maria Lönnroth.  

Palvelijoille uskotut rahat 

Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi.

Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’

Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’

Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.

Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’

Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.

Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.

Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

Tavataan naisten syyspäivillä

Lähetystyöstä

Hienot Afrikka-hatut Helinällä ja Kirstillä. Niitä ja muitakin tekstiilejä löytyy Railin Sierra Leone -kaupasta!

Naisten kevätpäivässä Vaajakoskella kerättiin rahaa Freetownin Grafton -koulun käymälärakennukseen. Tavaroita on hankittu ja monttu on kaivettu. Työntekijät tarvitsevat palkkarahaa jatkaakseen työtä. Olisi mahtavaa saada aloitettu hanke loppuun ja mielellään vielä uuden lukuvuoden alkuun syyskuulla. Jos voit auttaa pienelläkin summalla, ota yhteyttä Raili Huhtalaan 050 3451 759.

Kesäiset terveiset! Tämän vuoden opetussuunnitelmassa on vuorossa seurakunta. Siihen liittyy vahvasti uskovien yhteys. Meillä tällä alueella toimii sellainen ”Suupohja rukoilee”, johon kuuluu lähikuntien eri seurakuntia. Kerran kuukaudessa kokoontuu vapaa-, helluntai- ja ev.lut. seurakuntien ja baptistien jäseniä yhteen ja he tuovat rukousaiheita, joiden puolesta rukoillaan. Monesti rukoukset liittyvät juuri siihen paikalliseen. Odotetaan vielä tapahtuvan herätystä, jolloin ihmiset alkaisivat etsiä Herraa.

Tämä kesäkuu on meidän vuoromme pitää tällainen ilta. Oma kotiseurakunta on kuitenkin se paikka, missä rakennutaan yhteisestä uskosta. Raamattu kuvaa uskovien yhteyttä ihmisruumiiseen, jossa Kristus on seurakunnan pää ja seurakunta on Kristuksen ruumis. Jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä. Niinhän se onkin, jokaisella on oma talenttinsa, taitonsa tuotavana seurakunnan käyttöön.

Alkuseurakunnan aikaan uskovat pysyivät vielä enemmän keskinäisessä yhteydessä. Apt. 2 kertoo, kuinka he myivät omaisuutensa ja rahat jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. He kokoontuivat joka päivä, mursivat leipänsä ja ylistivät Jumalaa. Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat. Olisipa se hienoa vielä tänäänkin nähdä uudestisyntyneitä seurakunnassa.

Seurakuntia kun katsoo, niin huomaa, kuinka erilaisia ihmisiä Jumala yhdistää. Ilman uskoa Jeesukseen monetkaan niistä ihmisistä eivät olisi missään tekemisissä toistensa kanssa. Mutta seurakunta tarvitsee erilaisiin tehtäviin meitä erilaisia ihmisiä. Ei kaikki voi olla Marttoja, tarvitaan pastoreita, esirukoilijoita, rinnalla kulkijoita, opettajia, talonmiehiä ym. Jeesuksen silmissä me kaikki olemme kuitenkin samanarvoisia, tehtävistämme huolimatta.

Seurakunnat ovat samanarvoisia, olkoon niitä jäseniä satoja tai vain muutamia. Ehkä suurissa seurakunnissa onkin suotavaa perustaa pienempiä ”soluja”, missä ihmiset tutustuvat ja lähentyvät paremmin. Siten toteutuu paremmin Jeesuksen rukous uskovien puolesta ”että he olisivat yhtä”.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Sillä kyllä toimiva seurakuntayhteys vaatii sitä toisiemme rakastamista. Minkä vuoksi kaikki eivät kuitenkaan pysy siinä seurakuntayhteydessä? Onko silloin rakkauteen tullut säröjä vai synti / välinpitämättömyys vienyt voiton. Onko silloin oikein tukahduttaa se omantunnon ääni; minä tarvitsen muiden yhteyttä ja yhtenäistä rukousta. Yritetäänkö tänä päivänä miellyttää enemmän ihmisiä kuin Jumalaa? Raamatun sanaan kun turvaamme ja siitä elämän ohjeet vain nöyrinä otamme, niin yhteys seurakunnissamme säilyy.

Siunausta kaikille, Ritva Palomäki

Ritva on kuvassa, joka on otettu viime syksyn naistenpäivillä Ahonniemen leirikeskuksen kappelilla. Samasta paikasta ovat myös jutussa ylempänä olevat kuvat.

Naistenleiri tulossa

Lähtekääpä runsain joukoin Lähdekorpeen 23.-26.7.2026

Huomioikaa, että lapset ovat tervetulleita mukaan!

Ota mukaan ystäväsikin!

Lähetystyöterveisiä

HANKKEEN TILANNE

Palasin Afrikasta huhtikuun lopussa. Opettajien koulutusreissut ovat nyt lopussa. Haluan silti tuoda jatkuvasti esille Sierra Leonen tarpeita, joita on valtavasti. Stipendikeräys ja riisirahan keräys ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Hankeviitteelle toivotaan myös edelleen rahaa, koska joitakin kulujani on maksamatta ja haluamme tukea opettajankoulutusta maassa tämänkin jälkeen. Jos pystymme, avustamme Jinnahia, ja ehkä eräänä päivänä meiltä lähtee joku häntä auttamaan. Itsekin haluan vielä lyhyempiä avustusmatkoja tehdä. Tuemme myös Euroopan baptistilähetysliiton lähetystyötä.

LÄHETTI CHRISTINA DÖHRING

Kuvassa olen saksalaisen lähetin Christina Döhringin kanssa. Hän on lopettelemassa 4-vuotista työkauttaan raamatunopettajana seminaarilla. Hänen poikansa sai maassa koulunsa loppuun ja kirjoitti kansainvälisen tutkinnon mukaan ylioppilaaksi.

Heidän elämänsä muuttui mullistavalla tavalla helmikuun lopulla, kun perheen isä, pastori Ralf Döhring menehtyi sydänkohtaukseen. Muistetaan Christinaa ja Nathanaelia uuden edessä. Christina palaa Saksaan pastoriksi.

VAATEMYYNTIÄ

Teetimme ammattikouluilla vaatteita. Löydät uusien vaatteiden esittelyn alapuolelta. Niiden tuotolla annamme stipendin ammattikoulujen palkattomille opettajille. Yhden paidan, hatun, laukun tai tunikan ostamalla saat jo yhdelle opettajalle kuukauden matkarahat ja pienen palkan. Tukemiamme opettajia on yksi Freetownissa (vasen kuva) ja kaksi Lunsarissa (henkilöt toisen kuvan laidoilla).

     

HATTUJA JA OLKALAUKKUJA á 25 €

MIESTEN PAITOJA á 25 €

PUSSUKOITA JA TYYNYJÄ

TUNIKOITA á 25 €

TUTUN MALLISIA UUSIA TUNIKOITA á 25 €

”Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.” 2 Moos. 25:8-9.

Jumala tahtoi asua heidän keskellään, olla lähellä heitä ja että he saisivat kohdata Jumalan. Niinpä he rakensivat ilmestysmajan. On arvioitu, että tuo rakennus olisi nykyrahassa maksanut yli 50 miljoonaa euroa. Ei siis mikään vähäpätöinen rakennus.

Uuden testamentin ajassa on toinen asumus, Jumalan seurakunta, ja meidät on kutsuttu olemaan mukana rakentamassa tätä seurakuntaa.

Jumala kutsui Besalelin, Uurin pojan ja Huurin pojanpojan Juudan sukukunnasta rakentamaan temppeliä. Jumala täytti hänet hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta; hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta ja tekemään kaikkinaisia töitä. 2. Moos.35-36. Kun me tahdomme rakentaa seurakuntaa, ei riitä se mitä me itsessämme olemme ja osaamme. Tarvitsemme Pyhän Hengen voittaaksemme sieluja Jumalan seurakuntaan. Paavali oli oppinut, sivistynyt fariseus. Hän oli istunut Gamalielin jalkojen juuressa ja hänellä oli paljon kokemusta. Hän tunsi lain ja oli perehtynyt Vanhan liiton kirjoituksiin. Mutta kun Jumala pelasti hänet ja kutsui Jumalan seurakunnan rakentamistehtävään, niin hän sanoi: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta. 2. Kor. 3:5. Voidaksemme tehdä jotain Jumalan seurakunnassa, Pyhän Hengen pitää antaa meille taito ja viisaus. Meidän tulee tajuta, että itsessämme olemme kykenemättömiä. Kun me sen tunnustamme, silloin Jumala voi käyttää meitä ja lahjojamme. Jumala kutsuu meitä erilaisiin tehtäviin, ja meidän pitää huolehtia vain siitä, että olemme siinä paikalla, johon meidät on kutsuttu.

Ilmestysmajassa oli monenlaisia tehtäviä niin kuin on seurakunnassakin. Jumala tarvitsee meitä kaikkia. Nimi Basalel tarkoittaa Jumalan varjossa. Kun olen Jumalan varjossa, ja ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus saa näkyä, silloin Jumala voi toimia ja pelastaa ihmisiä. Philip Yancey on sanonut, että seurakunta ei ole teatteri, jossa katselemme yleisönä mitä lavalla tapahtuu, vaan Jumala on yleisö, joka katselee kun me ylistämme. Walter Wink puolestaan on sanonut, että ylistäessä muistamme, kuka temppelin omistaa. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra”. 2. Kor. 4:5.

Basalel oli Uurin poika. Uur merkitsee valo. Matt 5:14-16 sanoo: ”Te olette maailman valo”. Meidän todistuksemme tulee olla yhtä elämämme kanssa. Oli eräs saarnaaja, josta sanottiin, että hän ollessaan puhujanpaikalla saarnasi niin hyvin, ettei hänen koskaan toivottu tulevan alas. Mutta kun hän oli puhujanlavan alapuolella, ihmiset toivoivat, ettei hän koskaan nousisi puhujanlavalle. Arkielämämme kautta ihmisten tulisi nähdä meissä oleva valo. Rakastammeko toisiamme, annammeko ja pyydämmekö anteeksi, kunnioitammeko jokaisen tehtävää ja rukoilemmeko toistemme puolesta. Paikallisen seurakunnan tehtävänä on olla valona sillä alueella, jossa se on. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2. Kor. 4:6.

Basalel oli Huurin pojanpoika. Huur merkitsee vapaa. Sen, joka tahtoo rakentaa Jumalan seurakuntaa, täytyy olla vapaa. Se, jonka Poika tekee vapaaksi, on todella vapaa. Meitä baptisteja sanotaan vapaiksi kristityiksi ja seurakunniksi, mutta olemmeko todella vapaita. Olemmeko vapaita ihmisarvostelusta. Paavali sanoi Korinton seurakunnalle: ”Mutta siitä minä hyvin vähät välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus.” Jumala on arkkitehti ja työnjohtaja, ja ainoastaan häntä meidän tulee kuunnella.

Jumalan meille antamat tehtävät ovat äärimmäisen moninaiset. Kun israelilaiset rakensivat muuria, he jakoivat työalueet, ja kullakin oli oma tehtävänsä. Jotkut saivat tehdä työtä kuninkaallisessa puutarhassa, mutta jotkut joutuivat töihin lantaportille. Kuten ylimmäinen pappi seurasi työmiesten ahkeruutta, niin myös meidän Ylimmäinen Pappimme seuraa meidän uskollisuuttamme. Työ ei ole aina mieluisaa eikä helppoa, ja joskus toivoisimme saavamme toisen työn. Meidän tulee kuitenkin olla uskollisia ja pyytää Jumalalta armoa pysyä paikallamme. Kun Jumala näkee uskollisuutemme, niin hän voi osoittaa meille toisenlaisiakin tehtäviä.

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta, vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. 1. Kor.12

Basalel oli Juudan heimoa. Juuda tarkoittaa kiitos ja ylistys. Sakarjan kirjassa sanotaan, että riemuhuudon kajahtaessa harjakivi asetetaan paikalleen. Meidän tulee tehdä työtä kiittäen ja ylistäen. Kun annamme Pyhän Hengen täyttää meidät, tulemme täyteen iloa ja voimme voittaa sieluja Kristukselle Jumalan seurakuntaan.

Margit, Kristuksen ruumiin jäsen

Margit Sinisalo on vasemmalla kuvassa, joka on otettu naisten kevätpäivässä Vehniällä19.4.2015.

Naisten kevätpäivä Vaajakoskella 28.3

Vaajakoski-päivä meni hyvin ja oli onnistunut. Ruoka oli erinomaista ja muu tarjoilu.
Keski-Suomen naisia oli runsaasti paikalla ja sen lisäksi Tampereelta kaksi, Latvalan Raija ja Kolin Anne. Meitä pitkämatkalaisia oli kaksi, minä ja Helena.
Me tulimme jo perjantaina ja osallistuimme Ahtaasta avaralle -iltaan. Sunnuntaina olimme vielä mukana seurakunnan jumalanpalveluksessa. Meillä oli oikein antoisa  viikonloppu Vaajakoskella. Majoituimme Helenan veljen luona.

Näin kirjoitti Pirkko Kaskinen Turusta

Minulla oli aika paljon vastuuta ohjelman vetämisestä, aikatauluista ym. etten oikein osaa sanoa, miten muu väki koki päivän. Väkeä tuli vielä ainakin 2-3 lisää lounaan jälkeen. Lounas ja kahvitus oli järjestetty kirkon aulaan. Maija veti koristelu- ja pöytienjärjestelytiimiä ja erikseen oli keittiötiimi, joka lämmitti ja asetteli tarjoamiset paikoilleen. Yhteistyötä tehtiin porukalla, mm.salaatit ja raasteet ruokailuun ja ne makiat kahville.
Eija piti alustuksen keskusteluille ja minä sekä Terttu ohjailtiin sitten askarteluja. Tein omenapiirakkaa ja Terttu mokkapaloja, joilla sitten herkuteltiin. Arpajaisissa oli kivasti palkintoja. Leivonnaisia ja kukkia myytiin Sierra Leonen työn hyväksi.
Klo 16 menimme Puttipajan kynttilätehtaaseen, jossa meille esiteltiin myös tehtaan tiloja. Siellä saimme pientä korvausta vastaan värjätä valkoisia kynttilöitä ”dippaamalla” niitä itse valitsemiin väriliemiin.
Oli muuten ihanaa hommaa! Tietysti ostimme myös muita ihania kynttilöitä myymälästä.
Osa väkeä kävi vielä Pandan tehtaanmyymälässä.
Pikku hiljaa alkaa naisten väki näyttämään minullekin tutulta, mikä tuntuu hienolta!

Irmeli Torro kirjoitti järjestäjien puolesta.

Naisten kevätkokouksen päätöksiä

• Koska naistentyön budjetista tarvitaan syyspäivien järjestämiseen varoja, niin vuonna 2026 ei avusteta lasten ja nuorten työtä, vaan varat ohjataan naistentyön tilille. Keräämme jatkossakin varoja, jotta mahdollisimman moni nainen voisi osallistua kevät- ja syyspäiville sekä kesäleirille.
• Kesäleiri 2026 pidetään Lähdekorvessa, Kurussa ja ajankohdaksi on sovittu 23.-26.7.2026. Teemana on Seurakunta. Leirin hinta päätettiin pitää samana kuin vuonna 2025.
• Nuoret ja lapset ovat tervetulleita kesäleirille. Tarkemmat tiedot leiristä löytyvät leirimainoksesta, joka saadaan jakoon touko-kesäkuulla.
• Syyspäivien 3.-4.10.2026 pitopaikaksi hyväksyttiin ennakkoon tiedusteltu Seinäjoen seurakunnan Ahonniemen leirikeskus Haapaluoma. Järjestäväksi seurakunnaksi on lupautunut Tampereen naiset. Raija Latvalan ehdotus, että kutsumme henkilön Marttyyrien Ääni ry:stä kertomaan vainotuista naisista, sai suuren kannatuksen.
• Marraskuun rukouspäivän tekstit lupautui kääntämään Maarit Tourunen.

Lähetystyöterveisiä

Viimeiset opepajat on pidetty Lunsarissa ja Gberry Junctionilla ja riisit on jaettu. Minun osaltani kouluilla kiertäminen päättyy tähän reissuun. On aika rankkaa laskea aina rahoja ja tehdä budjettia. Valmistelen jokaisen pajan sisällön ja teen pieniä muutoksia edelliseen, tulostelen ja hankin materiaalit yhdessä Jinnahin kanssa. Liikenne takkuaa, eikä kulkemisten kanssa pysytä aikataulussa. Kouluilla ei ole välttämättä sähköä, eikä mitään tuuletusta pajassa. Koulu ympäristönä on siis kuuma paikka. Minun on jo aika päästä vähemmällä.

Haastavien olosuhteidenkin jälkeen taaksepäin katsoessani olen sydämestäni kiitollinen, että olen saanut tätä tehtävää hoitaa. Varsinkin nyt viimeisellä kierroksella sain kovasti palautetta, ja lahjojakin, joten koin, että opettajat ovat tykänneet. Välillä olen epäillyt sitä, onko tästä työstäni hyötyä. Kieli takkuaa ja kouluolosuhteet maidemme välillä ovat kaukana toisistaan. Nyt minulle on kuitenkin tullut hieno vahvistus asiasta, että Jumala on minut lähettänyt. Se on valtavan suurta!

Voisiko joku lähteä työni jatkajaksi? Sitä paikalliset kyselevät. Jinnah kysyi sitä Liukon Akilta Kesärannan nuotiolla ja muistaa Akin vastauksen: Vain Jumala voi lähettää. Toivon, että voisit rukoilla asian puolesta. Jinnah toivoo kirkkokunnalta pientä kannatusta, jotta hän voisi kuitenkin jatkaa työtä.

Olen pakkailemassa tavaroitani ja lennän Suomeen niin, että olen siellä 29.4. Meillä on vielä palaveri mm. kirkkokunnan entisen ja nykyisen johtajan kanssa tästä tekemästämme työstä.

Sierra Leone on aina sydämessäni. Olen ollut täällä niin paljon ja monet ovat tulleet tutuksi. Olen siis luvannut, että tulen käymään ehkä taas kahden vuoden kuluttua, jos Luoja suo. On ollut hienoa vierailla klinikoilla ja nähdä, miten tarpeellisia vauvanvaatelahjamme ovat. Tulen mielelläni tuomaan niitä jatkossakin.

Vauvanvaatteita riitti vielä Janen ja pastoriksi opiskelevan Martinin esikoiselle.

Toivon, että voimme jatkaa kannatusta stipendien muodossa, koska se vahvistaa koulujamme. Toivon, että jatkamme myös riisirahan keräämistä. Tilanne on täällä vaikea. Sain perjantaina viestin kirkkokunnan työntekijältä, voisinko rukoilla perheen puolesta, koska heillä ei ole kahteen päivään ollut yhtään ruokaa talossa. Olen rukoillut, mutta auttaa voin vasta, kun pian tapaan henkilön.

Nonkoban opettajilla on pitkä matka, mutta kuvassa kaikkien riisit yritetään saada kyytiin.

Tuon tullessani jälleen myytävää. Uutuutena minulla on kesähattuja sekä miesten paitoja! Näistä saatavat tuotot auttavat käsityökoulujen palkattomia opettajia.

Luodon Liisa valmistuu koulunkäynnin ohjaajaksi näinä päivinä. Rukousaiheenaan hän pyytää, että töitä löytyisi toukokuulla sopivan verran sijaistamalla ja kesällä töitä sairaalasta, jossa hän on ennenkin työskennellyt. Pyysin Liisaa myös vastuuseen naistenleirille!

Makenin pajat sattuivat olemaan juuri ennen pääsiäistä ja Lunsarin pajat heti pääsiäisen jälkeen. Kerroin Makenissa loppuhartaudeksi Sanattoman kirjan Sanoman ja muslimiopettajatkin taputtivat sille!

Lunsarissa meillä oli esillä Tyhjän haudan Sanoma: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”  Jer.29:11b

Näillä sanoilla halusin rohkaista näitä vaikeissa olosuhteissa ja monien haasteiden keskellä eläviä opettajia. He tekevät tärkeää työtä, jotta tulevaisuudessa voisi olla paremmin.

Eläkäämme mekin rohkeasti elämäämme eteenpäin yhdessä ylösnousseen Vapahtajan kanssa!

Raili Huhtala

Kuvassa olen Jinnahin synttärilounaalla yhdessä hänen tyttärensä pikku-Railin kanssa.

Seurakunta – sekalainen lauma parhaan paimenen hoidossa.

Jeesus ilmoitti seurakunnan perustamisesta keskusteltuaan
opetuslastensa kanssa siitä, kenen he sanovat Hänen olevan.
Pietarin tunnustettua, että Jeesus on Kristus, Messias, elävän
Jumalan Poika, Jeesus kertoi rakentavansa seurakuntansa tälle
kalliolle. Kristus-kallio on vankka perusta Hänen kirkolleen, jota ”tuonelan portit eivät voita”.

Parintuhannen vuoden aikana siitä onkin muodostunut maailmanlaajuinen, kaikki rajat ylittävä yhteisö, johon kuuluu miljoonia ihmisiä. Myös aiemmin eläneet ja meidän jälkeemme
tulevat, Jeesuksen Messiaakseen tunnustavat, kuuluvat kanssamme tähän ylivertaiseen yhteyteen Kristus-kalliolla. Yleisesti käytössä olevassa uskontunnustuksessa lausummekin
uskovamme pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden.

Kun saamme lahjana ottaa armon vastaan, meistä tulee pyhiä, Jumalan perheeseen kuuluvia. Jeesuksen antaman lupauksen mukaisesti saamme Pyhän Hengen ohjaamaan elämäämme ja antamaan olosuhteista riippumattoman rauhan ja ilon sisimpäämme sekä kasvattamaan meissä Hengen hedelmää. Kristuksen seurakunnan jäseneksi tullaan ainoastaan Jeesuksen kautta, Hänen sovitustyönsä perusteella ilman yhtäkään omaa ansiota.

Raamatussa on monta toinen toistaan ihanampaa kuvausta seurakunnasta. Pietari kirjoittaa
ensimmäisen kirjeensä toisessa luvussa: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa.” Samassa luvussa Kristuksen seurakuntaa verrataan rakennukseksi, jossa rakennumme elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi. Itse Jeesus on kulmakivenä, jonka varaan koko rakennus nojautuu. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi. ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.”

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tuossa
vertaansa vailla olevassa, elävässä puussa oksat saavat parasta mahdollista ravintoa. Psalmissa kuvataan Jumalan perheväkeä kauniisti: ”He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.”

Meitä on, on ollut ja tulee olemaan tässä Jumalan perheess erilaisia ja eri tavalla ajattelevia. Tärkeintä on, että vaellamme samaa, kaitaa tietä, ahtaasta, armon portista sisään käyneinä. Se portti ja tie ovat Jeesus. Muuta tietä Jumalan luo ja hänen kirkkonsa jäseneksi ei ole. Kun tapaa muita sen tien kulkijoita, saa kokea sykähdyttävää iloa ja Hengen yhteyttä taustoista riippumatta.

Lopullinen päämäärämme on kotona Jeesuksen luona. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla Hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.” Siellä perillä kaikkien aikojen pyhät saavat yhdessä riemuita. Ilmestyskirjassa kuvataan seurakunnan loistavaa tulevaisuutta. ”Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä Hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on Hänen nimensä.” Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet eikä mitään murhetta enää ole.

Sitä kohti, tästä elämästä kiittäen ja nauttien, kanssamatkaajistamme iloiten ja toisiamme tukien – turvallista kotimatkaa Jeesuksen seurassa, Hänen laumansa jäsenenä!

Pirkko Kaskinen

Terveisiä Afrikan seurakunnasta

Pirkko kirjoitti Seurakunta-teemasta hyvin lohdullisen kirjoituksen. Seurakunta onkin teemamme alkaneelle vuodelle. Opettajat valmistautukoot jakamaan ajatuksiaan teemasta kukin omilla painotuksillaan tämän vuoden tapahtumissamme. Liitteenä olevassa kuvassa nuoren pastorin tytär siunattiin compoundillamme sijaitsevassa Emmanuel-seurakunnassa. Hän sai nimekseen Sia Hildavia Seray Sandy. En ole ennestään tuntenut täällä ketään Sia-nimistä. Muoti muuttuu täälläkin!

Bon ja Keneman pajat

Olen ystävänpäivänä ollut täällä kuukauden. Kaksi pajareissua olen tehnyt yhdessä Jinnahin kanssa. Kassirie-Mambolon reissusta kerroin jo https://sierraleonesta.travel.blog. Viime viikolla teimme pajareissun Bo-Keneman alueelle etelään. Kuvassa Bon Nikibu-koulun pienimmät lapset valmistautuvat ohjatusti mukana oleviin eväisiin. Isommat ostivat pihasta jotain, jos heillä oli rahaa.

Bossa on neljä baptistien ala-koulua. Nyt vastaava pastori on puuhannut yläkoulurakennusta, jolloin baptistien koulutyölle olisi täällä jatkoa. Hän on johtanut työtä niin, että se on tehty tähän asti oikein hyvin. Kattopellit olisi seuraava vaihe, jota minulta kauniisti pyydettiin ja tontilla vielä rukoilimme asian puolesta. Oma rukoukseni illan mittaan kehittyi suuntaan, auta Jumala minuakin uskomaan ihmeisiin, kuten afrikkalaisten pitää tehdä.

Opepajoissa olen korostanut keskittymään kaikkein tärkeimpiin asioihin koulutyössä, jotta nuoret voisivat oppia ja löytää paikkansa jatkossa ja työllistyä. Yksi asia on auttaa heitä löytämään parhaat talenttinsa. Tässä harjoituksessa Kenemassa opettaja näyttää, että hänen talenttinsa on tanssi.

Kenemassa sain jälleen lahjoja. Tällä kertaa sain yläkoulun rehtorilta melonin ja palantingeja eli valebanaaneita. Pajoissa on ollut haikea hyvästelyn tunnelma.

Käsityöpaja

Täällä Lunsarin compoundilla on yksi kirkon käsityökouluista. Huomenna opetan siellä virkkausta. Olen pyytänyt Jinnahin vaimon, Fatun, avukseni, koska hän osaa virkata. Ostin joitakin kangasmateriaaleja ja aion taas teettää jotakin myytävää Suomeen, jotta sillä saataisiin palkattomille opettajille vähän kannatusta. Huomasin, että tytöt ovat valmistaneet miesten paitoja. Miksi niitä ei voisi yrittää myydä meilläkin.

Jinnah lähettää teille kovasti terveisiä. Kuvassa hänen perheensä ja taustalla heidän nykyinen vuokrakotinsa, johon ei valitettavasti autolla pääse tämän pidemmälle.

Olen nyt joka viikko matkustanut jonnekin, pajaan tai sitten tänne Lunsarin toimistolle. Minulla on kuitenkin kiva koti Freetownin compoundilla ja siellä oma kokki-auttaja Sarah. Ehdotan Jinnahille, että ensi viikon saan olla kotona ja valmistella vähän Freetownin käsityöpajaa sekä pussittaa ne loput vauvanvaatteet Nonkobaan. Kirkkokunnan vuosikonferenssi lähestyy 25.2-1.3. Sitäkin varten pitää pientä kertomusta valmistella.

Terveyttä ja ruokaa

Naisten kevätpäivämainoksessa mainitaan rahankeräyksestä Sierra Leonen hyväksi. Olen siitä kovin mielissäni, koska olen hyvin hämmentynyt kaikkien näiden tarpeiden keskellä, enkä tiedä, miten auttaa. Voisimmeko auttaa esimerkiksi tässä Freetownin haja-asutusalueella sijaitsevassa Graftonin koulun vessaongelmassa. Kuvassa alla olevassa paremmassa rakennuksessa on yksi vessa pojille, yksi tytöille ja yksi opettajille 500-600 oppilaan alakoulussa. Toinen rakennus ei ole enää käytössä, vaan monet käyvät tarpeillaan vessojen takana. Vessan kustannus on n. 3500-4000. Toki riisirahaakin koko ajan tarvitaan lisää. Odottelen seuraavaa siirtoa ennen seuraavaa pajaa, koska tilille sitä onneksemme kertyy koko ajan.

Liisa Luoto pyytää rukousaiheenaan, että hänen opiskelussaan lähijakso menisi hyvin, työ jatkuisi ja hän selviäisi kaikista mahdollisista tehtävistä ja tenteistä.

Naisten kevätpäivä

Naisten kevätpäivä, jonka keskisuomalaiset vuorollaan järjestävät Vaajakoskella, vaikuttaa ohjelmaltaan oikein mukavalta. Lähtekäähän suurella joukolla liikkeelle seurakunnista päättämään baptistinaisten asioista tälle vuodelle ja virkistymään seurakuntayhteydestämme! Siunausta kaikille ja Lämmin kiitos!

”Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka
hartioilla on herraus, ja Hänen nimensä on Ihmeellinen,…”

Nimi Ihmeellinen on ylivertainen, suurenmoinen ja
ainutlaatuinen. Se on ensimmäinen nimi, jonka Jesajan kirjan yhdeksännen luvun viides jae Hänelle ilmoittaa. Annetuista nimistä muodostuu yhdessä kaiken kattava ja täydellinen kokonaisuus.

Hänen nimensä on myös Neuvonantaja. Kun kuljemme Hänen neuvojensa mukaan säästymme turhilta kompuroinneilta, mutkilta ja eksymisiltä. Mutta kukapa siinä onnistuisi. Hän on kuitenkin pitkämielinen ja ohjaa lapsensa mielellään oikealle
polulle. Joskus se käy kuin huomaamatta, joskus se vaatii vähän kovempia otteita, mutta Hänen ohjailunsa on aina meille parhaaksi.

Hänen nimensä on Väkevä Jumala. Se merkitsee mahtavaa, vaikuttavaa ja valtavaa. Hänelle on
kaikki mahdollista. On turvallista tietää, että Hän pitää koko maailmankaikkeutta hallinnassaan eikä mitään tapahdu Hänen tietämättään ja sallimattaan.

Hänen nimensä on Iankaikkinen Isä. Meillä on ihana etuoikeus kutsua maailmankaikkeuden
Luojaa ja hallitsijaa isäksemme. Hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hän on kaikkialla läsnä oleva ja näkee jokaisen henkilökohtaisesti, yksilöllisesti. Hänen sylissään meillä on parhain turvapaikka ja lohdutus. Elämän myrskyjenkään pauhatessa ei tarvitse pelätä, kun käsi on Isän kädessä. Hän myös kantaa, kun itse ei enää jaksa kävellä. On hyvä muistaa, että Hänen tahtonsa meitä kohtaan on aina hyvä, paras mahdollinen. Hän ei haparoivintakaan lastaan hylkää vaan etsii eksyneenkin takaisin kotiin.

Hänen nimensä on Rauhanruhtinas. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä
kanssa.” ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi.” Jeesus sanoi: ” Rauhan minä
jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille…” Hän tuli kärsimään rangaistuksen meidän
pahuudestamme. Hänen kauttaan meille jokaiselle tarjotaan sovitusta synneistämme. Hänen
täytetyn työnsä ansiosta meitä myös kutsutaan sovintoon sekä Jumalan että ihmisten kanssa.
Loppujen lopuksi Hän tuo täydellisen rauhan sotien ja kaaoksen keskellä elävälle maailmalle.
Kun Hän, Rauhanruhtinas, ottaa lopullisesti ja konkreettisesti täyden hallintavallan, joka Hänelle kuuluu, koittaa ihana rauhan aika, jota ei ihmisvoimin rakenneta.

Vapahtajan monimuotoiseen ja kaiken kattavaan, ihanaan nimeen saamme tänäänkin turvata. Voimme luottaa, että sen nimen kantaja ei hylkää eikä jätä.

Joulun ilosanoma kaikukoon taas. ”Teille on tänä päivänä
syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Voimme iloiten
enkelien kanssa sanoa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja
maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.”

Siunattua joulun aikaa ja iloista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Pirkko Kaskinen

Tulevia tapahtumia

Keski-Suomen naiset järjestävät Naisten kevään suunnittelukokouksen Vaajakoskella lauantaina 28.3. Kuulemme tästä tapahtumasta lisää alkutalven kirjeessä.

Lähetystyötä

Meillä oli sunnuntaina 7.12 myynnissä lasten ja pyhäkoulunopettajien tekemiä kortteja lähetystyön hyväksi. Kauppa kävi hienosti ja saimme Sierra Leonen ammattikouluille peräti 366€! Tosin myynnissä oli myös vaatteita, mitä oli jäljellä. Tällä vaatemyynnillähän olemme maksaneet näiden opettajien palkkoja. Laitan tähän vielä valikoimaa, mitä meillä on jäljellä. Voisiko näistä löytyä viime hetken joululahjavinkki?

Sierra Leoneen 13.1-29.4

Lähden Sierra Leonen matkalle 13.1-29.4. Uskon, että tämä on viimeinen pitempi matka, jolloin pidän pajoja ja teen yhteistyötä koulujen kanssa. Samalla puran pientä, kaunista kotiani lähetysasemalla eli compoundilla ja jaan sieltä pois omia tavaroitani. En tiedä sitten, mikä tulee olemaan sen talon käyttö jatkossa. Paljon olen sen hyväksi tehnyt, kuten rakennuttanut pihakeittiön ja viime reissulla päällystin sohvakalusteet. Rakennuksen katto on ollut kehnossa kunnossa ja viimeksi, kun olin lähdössä ja sadekausi alkoi, vettä tuli sisälle. Vähän epäilen, että sille asialle ei ole paljon tehty, ellei nyt pieniä korjauksia ihan viime tipassa.

Pihapiirin isossa talossa on asunut kirkkokunnan presidentin perhe. Tämä reissu on sikäli jännittävä, että johtaja vaihtuu minun maassa ollessani. Mitä nyt olen puhunut puhelimessa pastori Fornahin kanssa, hän vaikuttaa olevan aika allapäin. Hän on saanut kaiken, mihin asti kirkkokunnan puitteissa voi yltää ja tavalliseksi pastoriksi putoaminen on kova paikka. Mietin, mitähän hän keksii seuraavaksi. Hän on ollut hyvä, mutta voimakas johtaja. Suunta tulee varmasti muuttumaan.

On tuntunut jälleen hyvältä ja oikealta lähteä liikkeelle, hankkia matkalippu, viisumi, rokotukset ja malarialääkkeet. Asia, joka on kuitenkin ahdistanut minua, on ollut budjetin laatiminen. Jinnah Kampbellin mukava vierailu tapahtui vähän liian lähiaikoina, eikä Kehy-tilille ole tullut vielä riittävästi uutta rahaa.

Matkan kulut vaikuttavat kalliilta. Joudumme matkoillemme ottamaan vuokra-auton, koska kirkkokunnan autot ovat miltei kaikki pois kuvioista. Vuokra-autosta joudumme pajareissuilla maksamaan paitsi päivittäisen vuokran n.86 €, myös polttoaineet, ja kuskille yöpymiset ja päivärahat (ruoka). Vähän jo mietin, voisinko itse ajaa, mutta en halua tehdä sitä pääkaupunkiseudulla. Muualla ehkä uskaltaisin, jos ajamista ei jätetä pimeään aikaan. Kaikissa liikenteessä olevissa autoissa kun ei ole valoja. Tämä presidentti tuskin antaa minun ajaa. Vastuukysymys, hän on tähän asti vastannut. Toki haluaisin mahdollisimman monta pajaa pitää, kun kerran maahan menen. Jinnah myös odottaa sitä, koska näin hänenkin reissunsa ovat paremmin mahdollisia. 

Riisirahaa on myöskin vasta aika vähän. Viime reissulla iloitsin siitä, että riisirahaa oli antaa tai lähettää kaikille sitä tarvitseville opettajille. Moni perhe on vaikeuksissa ja olen kuullut, että hintojen noustua kaikissa perheissä ei pystytä syömään joka päivä. Riisirahalla voimme auttaa edes näitä palkattomien opettajien perheitä. Joku saattaa tulla pajaan innostuen siitä, että olemme jakaneet välipalaksi päivittäisen keksipaketin ja pari juomaa. Useimmiten se keksipaketti on viety tuliaisiksi kotiin. Tällä kertaa saatamme muuttaa välipalankin rahaksi.

Kiitos, jos pystyt avustamaan kehy-tiliämme. Olen myös usein saanut mukaan sellaista rahaa, jolla voin auttaa ihmisiä hankkeen ulkopuolella. Kiitos myös siitä.

Vaikka puhun nyt viimeisestä reissusta, olen melko varma siitä, että Sierra Leonen asioista en pääse eroon elinaikanani. Siitä pitävät huolen muutamat jakamani whatsapp-numerot. Kehy-tili pysyy siis voimassa myös matkan jälkeen ja toivon, että jatkamme tärkeän ja rakkaan yhteistyökumppanimme tukemista rahallisesti ja rukouksin. Toki voin pienellä reissulla vielä viedä niitä klinikoiden vauvanvaatteitakin!

Iloista ja siunauksellista joulunaikaa

Lähetän jouluterveisiä Tampereen seurakunnan naistenpiirin pikkujoulukuvien kera.

Luotojen rukousaiheet

Liisa Luoto piti pikkujoulussamme hartauspuheen, josta kuva.

Seuraavassa hän kertoo perheensä rukousaiheita:

• Että työ etenisi hyvällä vauhdilla eteenpäin. Tuomolla käännöstyön alla ovat Tuomarien kirja ja myöhemmin keväällä aloitetaan myös Hesekielin kirjaa.
• Minun työharjoittelujaksoni menisi hyvin.
• Joululomalla voisin hieman levähtää, kun on ollut kyllä aikamoinen kiireinen syksy. Voimat itselläni alkavat olla finaalissa. Eli loma tulee tarpeeseen!
• Kiitosaiheina tänä vuonna käännettävänä olleet kirjat eli 3.Mooseksen kirja ja Danielin kirja, jotka saatiin valmiiksi ja julkaistua ennen joulua puhelinsovelluksessa.
• Kiitämme kaikesta Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta, erityisesti uudesta vuokra-asunnosta lähempää lasten koulua.

Blogin kokosi Raili Huhtala

On hyvä olla yhdessä, kun ilmapiiri on hyvä. Minulle on jäänyt hyvä mieli viimeisistä tapaamisistamme ja niiden tunnelmasta. Ei sillä, ettei meillä aikaisemminkaan mitään ongelmia yhdessä ole ollut. Jotenkin vaan viime kesän leiri ja syksyn tapaaminen olivat erityisen lämpöisiä. Oma kokemukseni on, että olen saanut osakseni hyväksyntää, hoivaa ja lämpimiä ajatuksia.

Toivon, että näin on myös sinun ja muiden kohdalla. Olemme erilaisia. Toiset kaipaavat enemmän seuraa kuin toiset. Toiset mieluummin seurailevat muiden juttuja ja tekemisiä. Toivon, että koet silti saavasi olla rauhassa omana itsenäsi. Jos näin ei ole, meidän pitää Sovinto-teemaa jatkaa uuden teeman rinnalla vielä tulevan vuoden puolella. Olisi kiva kuulla sinun palautettasi aiheesta. Näihin blogeihin voi kommentoida ja kirjeisiin vastailla.

Yhdessä rukoileminen tuo sopua. Yhteistä rukousta on välillä tietoisesti lisätty ohjelmaan. Tiedän senkin, että kaikki eivät välitä avautua omista rukousaiheistaan. Rukoushetkiä voi viettää niin monella tavalla ja kuitenkin kokea, että Jumala on läsnä.

Jos me satsaamme siihen, että olisimme ystäviä toisillemme, paljon enemmän niin tekee Jumala. Jos me osoitamme hyvyyttä, sylintäydeltä hyvyyttä ja rakkautta on Jumalalla. Hän kuuntelee, eikä Hän unohda ja ohita meitä.

Sopuisat sanat ja teot antavat elämäämme siunauksen.                                                             

”Lopuksi: Olkaa kaikki yksimielisiä ja myötätuntoisia, osoittakaa veljesrakkautta, olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla älkääkä herjausta herjauksella. Päinvastoin siunatkaa, sillä siihen teidät on kutsuttukin, että perisitte siunauksen.”               1.Piet.3: 8-9

Kiitos ystävyydestäsi!

Raili Huhtala

Kohtaamisia sovinnon hengessä

Baptistinaisten syysleiri pidettiin 27.-28.9.2025 Peräseinäjoella, Ahonniemen leirikeskuksessa. Paikalla oli ympäri Suomea tulleita naisia 34 henkeä.

Vetovastuussa olivat Pohjanmaan naiset (Virpi, Ritva, Senni, Marjo, Leena, Heli ja allekirjoittanut).

Olimmekin kokoontuneet yhteen ennen leiriä pariinkin otteeseen suunnittelemaan ohjelmaa ja leirin runkoa. Yhteistyö vaasalaisten, jurvalaisten, kauhajokisten ja seinäjokisten kanssa oli saumatonta ja tehokasta. Olimme ihan oikea ”dreamteam”.

Leirin teema oli Sovinnon Suuri Päivä, ja päivät avasi emeritusbaptistinainen Laihialta, Raija ”Mami” Viljanmaa ystävättärensä Sirkka-Liisa Kenttan kanssa.

Raamattuopettaja Anneli Lohikko johdatteli meitä lauantain opetustuokiossa Vanhasta Testamentista Uuteen Testamenttiin, ja hän kertoi kuinka profeetat jo alusta lähtien olivat tuoneet systemaattisesti esille ilmoitusta Kristuksen tulosta maailmaan. Sunnuntaina sielunhoitoterapeutti Eija Kuula puhui meille sovinnon merkityksestä. Sovinto tulee löytää ensin itsensä kanssa ja Jumalan edessä. Sen jälkeen on helpompi löytää sovinto myös naapurin kanssa.

Leirikeskus sijaitsi järven rannalla, ja vapaina hetkinä kuvasimme kilvan kännyköillämme vuoroin auringonlaskua ja -nousua sekä rannan upeaa ruskaa. Rannalla vedettiin myös Isä Meidän -kanava rukouspolkutyyppisesti. Toisessa kanavassa sisätiloissa askarreltiin herkänkauniita paperikukkia.

Lauantaina alkututustuminen leiriläisiin tapahtui leikkisässä hengessä. Illalla lämpeni rantasauna ja ohjelmassa oli uintia ja makkaranpaistoa. Sitä ennen pidettiin Elämäni Biisi-tyyppinen viihdyttävä hengellisten laulujen visa.

Sunnuntaina hirsikappelissa pidetyn hartaushetken jälkeen saimme vieraita. Lähetystyöntekijä Raili Huhtala ja lähetti sekä koulutuskoordinaattori Jinnah Kampbell ottivat ohjakset käsiinsä, ja he kertoivat meille kuulumisia Sierra Leonen lähetyskentältä.

Leiriläisten palautteiden mukaan leiri oli onnistunut hyvin.

Ensikertalaisena sain tutustua moneen uuteen ystävään. Palautteissa kiiteltiin hyvää ilmapiiriä, ja sitä, että moni sai uuden ystävän, tai useammankin.

Ystävyys ei tunne sukupolvirajoja. Meitä oli koolla niin äitejä kuin isoäitejä, niin tyttäriä kuin sisaruksiakin, ja niin vaimoja kuin naimattomia naisia. Kohtaamiset olivat luontevia ja helppoja.

Kotimatkalla Peräseinäjoen läpi ohitimme paikallisen nuorisoseurantalon, jonka nimi oli, kuinkas ollakaan ”Sovintola”. Sovinnon teema vilkkui esiin vielä sielläkin. 🙂

Ahonniemen leirikeskusta ei illalla ja aamuvarhain peittänyt vain syksyn vahva sumu, vaan myös naisten hartaiden rukousten suoja ja Taivaan Isän siunaava käsi.

Kiitos kaikille leiriläisille hienosta viikonlopusta.

Isa Maria Söderudd, Vaasa

Isa Maria on kuvassa keskellä yhdessä muiden Vaasan naisten kanssa. Isa Maria valittiin uutena naistentyön johtokuntaan. Siunausta!

Jinnah nautti kanssamme yhteydestä naistenpäivillä

Jinnah Kampbellin kolmeviikkoinen Suomen vierailu on nyt onnistuneesti ohi. Hartaasti suunniteltu reissu piti sisällään vierailun viiteen seurakuntaan ja kaupunkiin, kolmelle koululle, maatilalle, kanalaan, suomalaiseen metsään ja tulille, saunaan useita kertoja, jalkapallo-otteluun, ystävien koteihin, kauppakeskukseen ja kirpputoreille, suomalaiseen terveydenhoitoon ja nyt viimeisimpänä tämä naistenpäiväreissu.

Jinnah on sosiaalisesti lahjakas ja helposti lähestyttävä ja varmasti moni teistä tekikin tuttavuutta hänen kanssaan. Hän sai lisää lämpimiä muistoja. Toki hän toivoo työnsäkin puolesta, että jotkut näistä yhteyksistä jatkuvat. On hyvä, että me tunnemme yhteyshenkilömme siinä maassa hyvin, jotta jo 50 vuottaan juhlittu yhteistyö Sierra Leonen baptistien kanssa voi jatkua edelleen, vaikka itse lopettaisin tämän kulkemisen.

“Arvostin suuresti aikaa, jonka vietin Suomen baptistinaisten konferenssissa. Päivät olivat täynnä huolenpitoa, yhteyttä ja rohkaisua, joka vahvisti minua henkilökohtaisesti. Vieraanvaraisuutenne ja sisarellinen rakkautenne olivat todistus Kristuksen läsnäolosta keskuudessanne.” Jinnah kirjoittaa näin palautekirjeessään. Julkaisen sen ja teen jutun hänen vierailustaan mahdollisimman pian baptisti.fi -sivustolle.

Jinnah kokee, että naiset ovat avustaneet paljon taloudellisissa haasteissa ja se on varmasti totta. Yksi tällainen uusi haste on, miten löytää kannatus kolmelle ammattikoulujen opettajalle, joiden kouluissa on valmistettu vaatteita, joita Suomessa olen myynyt. Vaatteiden myynnistä kertyneet rahat on jo käytetty tähän tarkoitukseen.                                       

Jos haluat osallistua palkattomien ammattikoulujen opettajien kannatukseen, jota lämpimästi toivon, voit laittaa lahjasi Kehy-tilille Suomen Baptistikirkko FI33 1581 3000 1150 70 viitteellä 22004 (vaatteet).

Muistathan rukouksessasi Jinnahin työtä ja myös uutta Sierra Leonen hanketta, joka koskee minua. Alan suunnitella matkaa Sierra Leoneen joulun jälkeen noin neljän kuukauden jaksolle. Myös tämä hanke tarvitsee rahaa. Tilinumero on sama ja viite 201715 (Railin hanke ja EBMI:n lähetystyö)

Jinnahin ajatuksia muistiin merkitsi Raili

Liisa Luoto on lähetystyöntekijänä kotimaan jaksolla

Olisin halunnut olla mukana naistenpäivillä, mutta olin appeni Erkki Luodon 80v- synttäreillä.

Elokuussa aloitin koulunkäynninohjaajan koulutuksen, joka kestää noin 8 kk. Ensimmäiset viikot oli lähitunteja koululla ja nyt olen ollut työharjoittelussa koulussa. Ohjattavanani ovat 2. ja 5.luokkalaiset ja on ollut mukavaa. Olen tykännyt todella paljon työskennellä lasten kanssa. 

Omat lapset ovat viihtyneet koulussa ja päiväkodissa.

Kiitosaiheita Tuomon työstä:

Uusi paikallinen kääntäjä on päässyt hyvin mukaan työhön ja työskentelee Tuomon kanssa Tuomarien kirjan parissa ja myös kouluttautuu tekstin tarkastajaksi. Pyydämme rukousta hänen työhönsä ja koulutukseensa.

Kiitämme myös muiden VT:n kirjojen etenemisestä, mm. Danielin kirja ja 4. Mooseksen kirja ovat lopputarkastuksessa.

Kiitämme, että Tuomo on voinut työskennellä Tampereen Baptistikirkolla ja sai hankittua hyvin edullisesti seisontapöydän, joka auttaa työskentelemään ergonomisemmin.

Kiitämme isomman asunnon löytymisestä lähempänä lasten koulua.

Rukousaiheita:

Rukoilkaa tiimimme johtajan puolesta, jolla on alkamassa syöpähoidot.

Talouden kannatus on ollut puolen vuoden ajan 90%. Rukoilkaa, että saisimme muutaman uuden kannattajan, sillä Suomessa meillä menot ovat suuremmat kuin tulot.

Rukoilkaa, että pysyisimme terveenä.

Ruskakuvat ovat Liisa Luodon albumista. Hän nauttii itselleen harvinaisesta ruskasta Suomessa.

Tulevia tapahtumia

Baptistinaisten kansainvälistä rukouspäivää vietetään maanantaina 3.11. Toivomme naistenpiireissä hiljennyttävän näihin maailmanlaajuisiin rukouksiin. Lähetämme rukousaiheet myöhemmin.

Lopuksi vielä terveisiä Vaasasta:

Olen lukenut mielenkiinnolla Pekka Luukkalan kirjaa ”Kirjoitukset puhuvat minusta. Aarteita vanhoista juutalaisista lähteistä.” Kirjassa käydään läpi järjestelmällisesti Vanhan testamentin tapahtumat, joissa Messias, meidän herramme Jeesus on ollut läsnä.

Erityisesti minua puhutteli, miten risti on ollut mukana juutalaisissa tavoissa. Meille kristityille nuo Jumalan antamat tarkat ohjeet juutalaisista palvelumenoista ovat usein käsittämättömiä ja vieraita, mutta niihin kätkeytyy Jumalan tarkkaan suunnittelema pelastustyö, jonka Jeesus ristillä toteutti.

Jumala oli antanut tarkat ohjeet, miten esim. erilaisia uhrien heiluttamisia tehtiin. Heiluttaminen oli tehtävä heprean kielen aakkosten viimeisen kirjaimen eli TAW- kirjaimen muotoon. Vanhan testamentin aikana se oli ristin muotoinen. Heiluttamisessa papin oli otettava uhri käsiinsä, nostettava se ylös, laskettava alas ja hartioiden kohdalla siirrettävä se oikealta vasemmalle. Tämä oli siis ristin muotoon tapahtuva ja tehtävä 7 kertaa. Myös temppelissä oli veri pirskoiteltava ristin muotoon.

Kun ylimmäinen pappi vihittiin virkaansa, niin hänen päällensä kaadettiin n. 4 litraa öljyä tekemällä ristinmerkki. Maria kaatoi aikanaan Jeesuksen päälle n. 4 dl öljyä voidellen näin Herramme ruumiin ennen kuin Hän astui Ylipapin virkaan uhraamalla itsensä.

Pääsiäislammaskin tuli paistaa tarkan ohjeen mukaan ristin muotoisella vartaalla ja Mooses nosti vaskikäärmeen tankoon, jossa oli poikkipuu. Näin jäivät henkiin kaikki ne, jotka käärmeiden puremisen jälkeen katsoivat siihen. Näin myös Jeesuksen puoleen kääntyvät pelastuvat ja saavat iankaikkisen elämän.

Pitkänperjantain aamuna klo 9 (kolmas hetki) temppelissä uhrattiin pääsiäiseen kuuluva uhri. Aika oli sama, jolloin Jeesus naulittiin ristille. Klo 15 (yhdeksäs hetki) temppelissä uhrattiin ns. juhlauhri, jonka jälkeen ylimmäinen pappi laittoi suitsuketta kultaiselle alttarille ja sanoi: ” Se on täytetty.” Samaan aikaa kuului Herramme Jeesuksen viimeiset sanat ristillä: ”Se on täytetty!” 

Jeesuksen uhraama sovitusuhri koskee koko ihmiskuntaa. Se on meistä ihmisistä riippumaton, Jumalan antama lahja. Joku on viisaasti sanonut, että sovitus on mielen muutos Jumalan sydämessä, ei ihmisen, ja että Jumala ei harkitse jokaisen ihmisen kohdalla erikseen, saako ihminen syntinsä anteeksi vai ei. Jumalan puolelta sovitus on jo kokonaan valmis eikä siitä enää voi neuvotella, vaan se on jo täydellisesti tehty ristillä ja annetaan lahjaksi. Meidän jokaisen henkilökohtaiseksi tehtäväksi jää valita, ottaako lahjan vastaan vai ei.

Jumala haluaisi, että me kaikki ottaisimme Hänen tarjoamansa lahjan vastaan.

Näin sanoo Herra Jumala: ”Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemmin halua, että hän kääntyy ja saa elää” Hes.18: 23

Kuningas Daavid rukoili katumuspsalmissaan: ” Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” Psalmi 51:9

Jumalamme lohduttaa meitä Jesajan kautta: ” Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuran punaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Jes 1:18 1932/1938 käännös

Jumala siis lupaa puhdistaa meidät kaikista synneistä, niin vanhoista synneistä, joita kuvaa kuivunut ruskea veri ja uusista synneistä, joita kuvaa tuore punainen veri.

Vielä Hän lupaa: ” Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden enkä sinun syntejäsi muista.” Jes 43:25

”Minä pyyhin sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, sillä minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” Jes.44:22

Hartauskirjoituksen kirjoitti Irmeli Torro. Hän on naistenleirillä otetussa kuvassa vasemmassa reunassa.

Lämminhenkinen leiri lämpöisessä säässä

Oli antoisaa olla pitkästä aikaa naistenleirillä alusta loppuun saakka. Sää suosi meitä ja seura oli mitä mainioin, eikä lopulta haitannut, vaikka leiri oli pienehkö. Usein olen vaan piipahtanut leirillä päiväseltään, kun olemme olleet kotimaassa kesällä, mutta siinä ajassa ei oikein ole päässyt tutustumaan ihmisiin hyvin, eikä vaihtamaan kuulumisia jo tuttujen kanssa.

Tällä kertaa minulla ei ollut mitään tietoa, ketä leirille oli tulossa vastuuhenkilöiden lisäksi. Tiesin vain, ettei nuorempia (lue: kolmi-nelikymppisiä) naisia tule kuin ehkä muutama. Mutta en antanut sen häiritä, vaikka ei ollut ns. “omaa kaveria” siellä kuin yhtenä päivänä.

Ryhmäkuvat on otettu lauantaina, joten kuvista puuttuvat torstain ja perjantain päiväkävijät.

Parasta naisten leirillä oli yhteishenki ja tunnelma, kun saimme vain olla naisten kesken, olla hyväksyttyjä ja huomioida toinen toisiamme. Itseä ilahdutti, kun mukana on ollut pari vanhempaa sukupolvea edustavaa naista eli Kirsti ja Eija, ja heidän näkeminen toi minulle turvaa ja levollista mieltä. Aamulla oli mukava aloittaa päivä aamujumpalla ja Jumalan sanalla ja aamupalan jälkeen istahtaa Raamattutunnille oivaltamaan uusia näkökulmia vuoden teemasta, joka on Sovinto.  Nautin paljon Gunillan Raamattutunnista, jossa hän käsitteli aihetta käyttäen sekä Vanhaa testamenttia että Uutta testamenttia opettaen, kuinka Jumala on sovittanut meidät, ja että kuinka meidän on elettävä sovinnossa myös toistemme kanssa. Eija toi sielunhoidollisen näkökulman esiin sovinnosta ensin ihmisen ja Jumalan välillä ja sitten, kuinka voimme elää sovinnossa toistemme kanssa Jumalan avulla.

Tyttäreni Helinä nautti myös, kun sai viettää aikaansa leirillä, ja hänen mielestään oli parasta, että sai uida ystävänsä kanssa melkein 22.00 asti viimeisenä iltana, ja osallistua juhlaillalliseen, joka oli naistenleirin huipentuma! Kaikki naiset pukeutuivat parhaimpiinsa ja kaikilla oli iloinen ja juhlava mieli.

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui hyvin, josta erityinen kiitos leirin vetäjille Sennille ja Railille, joka uhrasi aikansa keittiöllä ja myös iso kiitos Rajalan Liisalle ja Deborahille, jotka tulivat avuksi Railille keittiöön – ilman niitä naisiä leiri ei olisi onnistunut! 

Juhlaillallisen alkupaloiksi oli vuohenjuustoleipää salaattipedillä.

Lämpimäksi ruuaksi tarjoilimme lihamureketta.

Jälkiruoaksi joimme leivoskahvit.

Leiriterveisiä meille kertoi Liisa Luoto.

Seuraavan kerran naiset tapaavat Pohjanmaan naisten järjestämillä naistenpäivillä. Tervetuloa mukaan!

Lähetystyön rukousaiheet

Muistamme Luotojen perhettä, joka on asettunut Suomeen ainakin vuodeksi. Helinä on aloittanut ensimmäisen luokan Tampereen kristillisessä koulussa. Eelis aloitti saman pihapiirin päikyssä ja Liisa aloitti opinnot koulunkäynninohjaajaksi. Tuomo jatkaa raamatunkäännöstyötä etänä kotoa käsin.

Sierra Leonen lähetystyön 50-vuotisjuhla pidetään Vaajakoskella sunnuntaina 14.9 klo 12. Aivan näinä päivinä selviää, saako Jinnah Kampbell viisumin tullakseen vieraaksi juhlaan. Toivon hartaasti, että hakemuksesta ei tule kolmatta suurta pettymystä hänelle, itselleni ja meille.

Blogin kokosi Raili Huhtala.

SOVINTO on tämän vuoden teema. Makustelin sitä oikein mielessäni, niin SOVINNON SUURI PÄIVÄ laulu muistui heti. Sovinnon jokaiselle Jeesus on ansainnut.

Tuhlaajapoika -vertauksessa nuorempi poika vaatii osansa isän omaisuudesta ja lähtee huvittelemaan. Isä varmaan loukkaantuu pojan käytöksestä. Poika tuhlaa kaiken omaisuutensa ja vieläpä siihen maahan tulee nälänhätä ja poika joutuu kärsimään puutetta. Hän päätyy sikopaimeneksi ja nälkäänsä hänen tekisi mieli syödä palkoja, joita sioille annettiin, mutta hänelle ei annettu edes sikojen ruokaa. Silloin poika katui tekemäänsä ja päätti palata isälleen palkkalaiseksi. Pojan ollessa vielä kaukana, isä näki hänen tulevan ja antoi anteeksi. Pojan kunniaksi pidettiin ilojuhlat, puetettiin parhaimpiin ja laitettiin sormus ja kengät. Myös meidän Taivaallinen Isämme on meitä kohtaan paljon armahtavaisempi, mitä me ansaitsisimme, Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden.

Kol 3:13 ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Raamatussa korostetaan anteeksiantamista anteeksipyytämisen sijaan. Tietenkin pitää pyytää anteeksi, jos tietää tehneensä väärin tai loukanneensa jotain toista.

Vuorisaarnassa sanotaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, niin jätä lahjasi ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja mene sitten uhraamaan lahjasi. Tee pian sovinto riitapuolesi kanssa,..”

Matt 18:21–35 kertoo, montako kertaa täytyy antaa anteeksi. Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoilta tilitykset. Palvelija oli velkaa kuninkaalle kymmenentuhatta talenttia, joita hän ei olisi millään pystynyt maksamaan. Herran tuli sääli tätä palvelijaa ja hän antoi velan anteeksi. Mutta mentyään ulos palvelija tapasi toverinsa, joka oli hänelle pienen summan velkaa. Sitä hän ei antanutkaan anteeksi, vaan heitätti miehen vankeuteen. Eikö myös hänen olisi tullut antaa anteeksi, kun juuri itsekin sai anteeksi? jae 35: ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” Jeesuksen sovintouhri on myös niin suuri, ettemme pysty sitä maksamaan. Jumala antaa meille sen vuoksi anteeksi.

On helpompi antaa anteeksi esim. toisen pienet tönäisyt kuin sellaiset sydänjuurissa tuntuvat loukkaukset. Anteeksi antaminen voi vaatia tietyn ajan. Mutta se voi olla vapauttava kokemus. Pitää antaa anteeksi myös itselleen. Siitä on raamatussa vaikka Luuk 10:25–28. Jeesus vastaa: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jumala haluaa, että hänen luominaan annamme arvon myös itsellemme.

Lastenhoitajana näen päivittäin lasten välisiä kahnauksia, joihin yrittää sanoa: Sopikaa nyt riitanne ja pyytäkää anteeksi. Toisille lapsille se pyytäminen on tosi vaikeaa ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin. Toisille se taas on automaatti. Mietin, katuuko hän sitä oikeasti vai sanooko vain päästäkseen tilanteesta.

Hyvää ja siunattua kesää kaikille, toivottaa Ritva Palomäki

Naisten kesäleiri

Näet kesäleirin tiedot alla olevasta kutsusta. Leiri pidetään tänä kesänä Lähdekorvessa. Paikka voi olla jollekin vieras, mutta kyllä se tutuksi tulee. Lähdethän leirille!

Tässä vielä ilmoittautumislinkki: https://forms.gle/fup3ii7aYK6pEpC37

Lähetystyöterveisiä Luodoilta

Luodon perhe valmistelee muuttoa Suomeen. He tyhjentävät asuntoaan, koska eräs perhe tulee siihen siksi ajaksi asumaan. Kesäkuussa he yrittävät viettää pakkaamisen keskellä aikaa ystävien kanssa ja sanoa hyvästit ainakin vuodeksi ellei pidemmäksi. 

Luodot tulevat Suomeen 3.7 ja pääsevät muuttamaan Tampereen asuntoon 12.7. Sen jälkeen heillä on kesälomaa ja he palaavat työarkeen elokuussa. Liisa aloittaa opiskelut koulunkäynninohjaajaksi ja lapset menevät kouluun ja hoitoon. Tuomo aloittaa myös työtään elokuusta lähtien. Liisa yrittää tulla joksikin päiväksi naistenleirille!

Muistetaan matkavalmisteluja!

Liisa on tätä kirjoitettaessa juuri viettämässä omia synttäreitään. Siitä muutama kuva.

Lähetystyöterveisiä Sierra Leonesta

Jinnah Kampbell ei sitten taaskaan saanut viisumia, eikä päässyt Suomeen vierailemaan eikä Ranskaan EBMI:n lähetyskonferenssiin. Osallistuin konferenssiin kuitenkin Jari Portaankorvan kanssa ja tapasin siellä Sierra Leonen baptistikirkon presidentin Joseph Fornahin. Päivien teema ”Autuaita ovat rauhantekijät” antoi itselleni paljon ajateltavaa ja on hyvin tähän aikaan sopiva.

Jinnah oli toki epäämispäätöksestä kovin pettynyt. Lohdutuspalkinnoksi hän vietti perheineen 5-vuotishääpäivää majassa meren rannalla. Kirkkokunnan hallituksessa olemme puhuneet, että ehkä vielä yhden yrityksen matkasta Suomeen teemme, kun Sierra Leonen lähetystyö viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaa. Rukoilethan johdatusta suunnitelmissa. Kiitos siitä!

Kuulumisia kokosi Raili Huhtala

Luuk. 24:13-35

Kaksi opetuslasta kulkee tietä Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään. Toinen heistä on Kleopas, joka ehkä asui tuolla Emmauksessa. Toinen heistä on nimeämätön.

Jeesus tunsi heidät. Jeesus tunsi heidän tilanteensa ja tiesi heidän epätoivonsa. Jeesus seurasi heidän kannoillaan ja liittyi seuraan. Opetuslapsille kulkija oli vain muukalainen.

Jeesus herätti keskustelua opetuslasten kanssa. Hän kuuli tai muuten tiesi heidän puheensa ja kysyi aiheesta, Jerusalemin tapahtumista, lisää kysymyksiä. Miehet osasivat vastata aivan oikein. He tiesivät kaiken naisten, opetuslasten ja enkelien todistuksesta, ja ylösnousemuksesta. Tämä totuus ei kuitenkaan tehnyt heitä vapaaksi ja iloiseksi, vaan he olivat murheissaan. He eivät ymmärtäneet.

Jeesus ei ilmoittanut itseään heille tyyliin ”Da-daa, it is me!” Hän vie heidät takaisin kirjoituksiin. Heidän sydämensä ”paloivat”, kun he kuulivat innostavaa saarnaa. He eivät silti päässeet ymmärrykseen. Heidän silmänsä eivät avaudu.

He eivät kuitenkaan halua päästää tätä muukalaista menemään. Jotakin erilaista hänessä oli. Hän murtaa majapaikassa leivän ja he ymmärtävät sanojen ja teon yhteyden, ja se koskettaa heitä. He tunnistavat Vapahtajan. He ovat valmiit ryntäämään heti takaisin Jerusalemiin kertomaan oman todistuksensa: ”Jeesus elää!”

Jeesus kulkee myös sinun matkassasi mukana. Oletko valmis, että hän ilmestyisi ja koskettaisi sydäntäsi, ja odotatko sitä? Me tunnemme kyllä Sanan. Jeesus on valmis tuomaan siihen elämän ja valon, ja hän tahtoo lähettää sinut ja meidät jakamaan sitä:

”Jeesus on kuollut ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista. Hän tuntee tiemme ja hän on kanssamme. Ja Jeesus tulee takaisin!”

Lainasin kirjoitukseeni ajatuksia skotlantilaiselta Alan Donaldsonilta, joka on EBF:n pääsihteeri. Hän kirjoitti hartauden Euroopan baptistiliiton pääsiäisen jälkeisessä kiertokirjeessä.

Alun perin hartaustekstin piti tulla ennen pääsiäistä toiselta johtokunnan jäseneltä, mutta sairaustapauksen tähden laitan kirjeen nyt näin tulemaan pääsiäisen jälkitunnelmissa.

SOVINNON KEVÄTPÄIVÄT TURUSSA 29.-30.3.2025

Meitä kokoontui aamulla parisen kymmentä naista majoituspaikkana toimivan birgittalaissisarten vieraskodin eteen. Pirkko Kaskinen oli yhdessä Hanna Rein ja Turun naisten kanssa suunnitellut meille kaksipäiväisen ohjelman, jossa tutustuimme monipuolisesti Turun keskikaupunkiin jalkapatikassa sekä useisiin kirkkoihin.

Aloitimme lounaalla Tähtibaarissa. Ensimmäinen tutustumiskohde oli majoituspaikkamme kirkko, Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin katolinen seurakunta.

Kävelimme yhdessä Betel-kirkkoon, joka on nykyisin adventtiseurakunnan käytössä. Saimme sielläkin esittelyn ja päiväkahvia. Hanna Rei piti meille alkuhartauden. Pidimme tiloissa baptistinaisten kevätkokouksen, jonka päätöksistä mainitsen tuonnempana.                        

Kokouksen jälkeen menimme taas syömään, pizzalle. Haukan Kirstikään ei ole varmaan usein ollut ulkona syömässä, saatikka pizzalla. Meillä oli hauskaa!  

 

Illan pimetessä teimme pitkän kaupunkikierroksen ”tois pual jokke”. Sapatin päätyttyä kävimme tutustumassa juutalaiseen synagogaan, joita Suomessa on vain kaksi. Meidän kysymyksiämme riitti niin, että yö alkoi joutua. Tosin osalle ryhmästä oli varattu autokyyti takaisin majapaikkaan. Kaiken kaikkiaan autolla kulkevat saivat Turusta hieman erilaisen kaupunkikuvan.             

Yö sujui hyvin luostarin huoneissa ja nautimme yksinkertaisen, mutta maukkaan aamupalan. Tapasimme Leanderin pariskunnan, joka on kuulunut seurakuntaamme Tampereella. He olivat tulossa katoliseen messuun ja ovat nyt tuon seurakunnan jäseniä.                 

Osa meistä lähti jälleen jalkaisin taittamaan tietään Turun baptistiseurakuntaan. Osallistuimme jumalanpalvelukseen, jossa Olavi Eskola saarnasi ja tuttu säestysryhmä johti laulua. Sain itsekin kertoa Sierra Leonen lähetystyöstä.     

Kokouksen jälkeen istuimme rauhassa keittolounaalla. Pirkko kierrätti meitä vielä ”täl pual jokke” ja Tuomiokirkolla. Kulttuurin tuntemusta Turun kaupungista kertyi runsaasti näiden Pirkon asiantuntevien kierrosten avulla. Toki kertyi myös askelia kunnon kannalta!

Oli aika lähteä kotiin. Lämmin kiitos turkulaisille monipuolisesta ohjelmasta. Oli hauskaa tavata siskojamme ajan kanssa ja vaihteeksi näin urbaanissa ympäristössä.

                                                                                                                                                    

KEVÄTKOKOUKSEN PÄÄTÖKSIÄ

• Hyväksyimme edellisen vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen.
• Suunnittelimme kesäleiriä. Se pidetään Lähdekorvessa 24.-27.7. Toiminnallinen vetäjä on Senni Sillanpää ja raamattutunnit pitää Gunilla Koponen. Alustajiksi ovat tähän mennessä lupautuneet Eija Kuula ja Virpi Sillanpää, mutta muitakin vielä tiedustellaan. Raili hoitaa emännyyden yhdessä kumppanien kanssa. Leirin hinnan päättää johtokunta. Muistelimme lämmöllä Kesärantaa, joka on paikkana ollut naisille tärkeä ja olemme pitäneet lukuisia leirejä siellä tähän asti.
• Syyspäivät pidetään Seinäjoen seurakunnan Ahoniemen leirikeskuksella 27.-28.9. Ohjelmavastuussa ovat Pohjanmaan naiset.

LÄHETYSTYÖN TERVEISIÄ

• Sierra Leonen baptistikirkon koulutyön koordinaattori Jinnah Kampbellin vierailua Suomeen on suunniteltu 25.5 -2.6. Hän vierailee seurakunnissa Vaasassa 25.5, Turussa 27.5 sekä Tampereella ja Vaajakoskella 1.6. Tervetuloa kuuntelemaan kauempaakin ja tutustumaan häneen. Tällä vierailulla toivon olevan merkitystä läheisen yhteistyön jatkumiselle tämän perinteisen lähetysmaamme kanssa. Jinnah ei ole vielä saanut viisumia, joten tämän reissun puolesta pitää rukoilla! Jutun Jinnahista voit lukea sivuilla Baptistikirkko verkossa
• Liisan ja Tuomon perhe on tulossa heinäkuulla Suomeen ainakin vuodeksi, kun Helinä aloittaa koulun. Rukoillaan, että asuntoasia järjestyisi. Asunto menee vuokralle myös kohdemaassa. Rukoillaan, että Tuomo saa työnsä hyvään vaiheeseen, jotta on helppoa vaihtaa maisemia. Rukoillaan, että heillä on tänä keväänä hyvää aikaa rakkaiden ystäviensä kanssa heitä hyvästellessään.

Tällä kertaa blogin laati kokonaisuudessaan Raili Huhtala.