SOVINTO on tämän vuoden teema. Makustelin sitä oikein mielessäni, niin SOVINNON SUURI PÄIVÄ laulu muistui heti. Sovinnon jokaiselle Jeesus on ansainnut.

Tuhlaajapoika -vertauksessa nuorempi poika vaatii osansa isän omaisuudesta ja lähtee huvittelemaan. Isä varmaan loukkaantuu pojan käytöksestä. Poika tuhlaa kaiken omaisuutensa ja vieläpä siihen maahan tulee nälänhätä ja poika joutuu kärsimään puutetta. Hän päätyy sikopaimeneksi ja nälkäänsä hänen tekisi mieli syödä palkoja, joita sioille annettiin, mutta hänelle ei annettu edes sikojen ruokaa. Silloin poika katui tekemäänsä ja päätti palata isälleen palkkalaiseksi. Pojan ollessa vielä kaukana, isä näki hänen tulevan ja antoi anteeksi. Pojan kunniaksi pidettiin ilojuhlat, puetettiin parhaimpiin ja laitettiin sormus ja kengät. Myös meidän Taivaallinen Isämme on meitä kohtaan paljon armahtavaisempi, mitä me ansaitsisimme, Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden.

Kol 3:13 ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Raamatussa korostetaan anteeksiantamista anteeksipyytämisen sijaan. Tietenkin pitää pyytää anteeksi, jos tietää tehneensä väärin tai loukanneensa jotain toista.

Vuorisaarnassa sanotaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, niin jätä lahjasi ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja mene sitten uhraamaan lahjasi. Tee pian sovinto riitapuolesi kanssa,..”

Matt 18:21–35 kertoo, montako kertaa täytyy antaa anteeksi. Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoilta tilitykset. Palvelija oli velkaa kuninkaalle kymmenentuhatta talenttia, joita hän ei olisi millään pystynyt maksamaan. Herran tuli sääli tätä palvelijaa ja hän antoi velan anteeksi. Mutta mentyään ulos palvelija tapasi toverinsa, joka oli hänelle pienen summan velkaa. Sitä hän ei antanutkaan anteeksi, vaan heitätti miehen vankeuteen. Eikö myös hänen olisi tullut antaa anteeksi, kun juuri itsekin sai anteeksi? jae 35: ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” Jeesuksen sovintouhri on myös niin suuri, ettemme pysty sitä maksamaan. Jumala antaa meille sen vuoksi anteeksi.

On helpompi antaa anteeksi esim. toisen pienet tönäisyt kuin sellaiset sydänjuurissa tuntuvat loukkaukset. Anteeksi antaminen voi vaatia tietyn ajan. Mutta se voi olla vapauttava kokemus. Pitää antaa anteeksi myös itselleen. Siitä on raamatussa vaikka Luuk 10:25–28. Jeesus vastaa: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jumala haluaa, että hänen luominaan annamme arvon myös itsellemme.

Lastenhoitajana näen päivittäin lasten välisiä kahnauksia, joihin yrittää sanoa: Sopikaa nyt riitanne ja pyytäkää anteeksi. Toisille lapsille se pyytäminen on tosi vaikeaa ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin. Toisille se taas on automaatti. Mietin, katuuko hän sitä oikeasti vai sanooko vain päästäkseen tilanteesta.

Hyvää ja siunattua kesää kaikille, toivottaa Ritva Palomäki

Naisten kesäleiri

Näet kesäleirin tiedot alla olevasta kutsusta. Leiri pidetään tänä kesänä Lähdekorvessa. Paikka voi olla jollekin vieras, mutta kyllä se tutuksi tulee. Lähdethän leirille!

Tässä vielä ilmoittautumislinkki: https://forms.gle/fup3ii7aYK6pEpC37

Lähetystyöterveisiä Luodoilta

Luodon perhe valmistelee muuttoa Suomeen. He tyhjentävät asuntoaan, koska eräs perhe tulee siihen siksi ajaksi asumaan. Kesäkuussa he yrittävät viettää pakkaamisen keskellä aikaa ystävien kanssa ja sanoa hyvästit ainakin vuodeksi ellei pidemmäksi. 

Luodot tulevat Suomeen 3.7 ja pääsevät muuttamaan Tampereen asuntoon 12.7. Sen jälkeen heillä on kesälomaa ja he palaavat työarkeen elokuussa. Liisa aloittaa opiskelut koulunkäynninohjaajaksi ja lapset menevät kouluun ja hoitoon. Tuomo aloittaa myös työtään elokuusta lähtien. Liisa yrittää tulla joksikin päiväksi naistenleirille!

Muistetaan matkavalmisteluja!

Liisa on tätä kirjoitettaessa juuri viettämässä omia synttäreitään. Siitä muutama kuva.

Lähetystyöterveisiä Sierra Leonesta

Jinnah Kampbell ei sitten taaskaan saanut viisumia, eikä päässyt Suomeen vierailemaan eikä Ranskaan EBMI:n lähetyskonferenssiin. Osallistuin konferenssiin kuitenkin Jari Portaankorvan kanssa ja tapasin siellä Sierra Leonen baptistikirkon presidentin Joseph Fornahin. Päivien teema ”Autuaita ovat rauhantekijät” antoi itselleni paljon ajateltavaa ja on hyvin tähän aikaan sopiva.

Jinnah oli toki epäämispäätöksestä kovin pettynyt. Lohdutuspalkinnoksi hän vietti perheineen 5-vuotishääpäivää majassa meren rannalla. Kirkkokunnan hallituksessa olemme puhuneet, että ehkä vielä yhden yrityksen matkasta Suomeen teemme, kun Sierra Leonen lähetystyö viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaa. Rukoilethan johdatusta suunnitelmissa. Kiitos siitä!

Kuulumisia kokosi Raili Huhtala