Seurakunta – sekalainen lauma parhaan paimenen hoidossa.

Jeesus ilmoitti seurakunnan perustamisesta keskusteltuaan
opetuslastensa kanssa siitä, kenen he sanovat Hänen olevan.
Pietarin tunnustettua, että Jeesus on Kristus, Messias, elävän
Jumalan Poika, Jeesus kertoi rakentavansa seurakuntansa tälle
kalliolle. Kristus-kallio on vankka perusta Hänen kirkolleen, jota ”tuonelan portit eivät voita”.

Parintuhannen vuoden aikana siitä onkin muodostunut maailmanlaajuinen, kaikki rajat ylittävä yhteisö, johon kuuluu miljoonia ihmisiä. Myös aiemmin eläneet ja meidän jälkeemme
tulevat, Jeesuksen Messiaakseen tunnustavat, kuuluvat kanssamme tähän ylivertaiseen yhteyteen Kristus-kalliolla. Yleisesti käytössä olevassa uskontunnustuksessa lausummekin
uskovamme pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden.

Kun saamme lahjana ottaa armon vastaan, meistä tulee pyhiä, Jumalan perheeseen kuuluvia. Jeesuksen antaman lupauksen mukaisesti saamme Pyhän Hengen ohjaamaan elämäämme ja antamaan olosuhteista riippumattoman rauhan ja ilon sisimpäämme sekä kasvattamaan meissä Hengen hedelmää. Kristuksen seurakunnan jäseneksi tullaan ainoastaan Jeesuksen kautta, Hänen sovitustyönsä perusteella ilman yhtäkään omaa ansiota.

Raamatussa on monta toinen toistaan ihanampaa kuvausta seurakunnasta. Pietari kirjoittaa
ensimmäisen kirjeensä toisessa luvussa: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa.” Samassa luvussa Kristuksen seurakuntaa verrataan rakennukseksi, jossa rakennumme elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi. Itse Jeesus on kulmakivenä, jonka varaan koko rakennus nojautuu. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi. ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.”

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tuossa
vertaansa vailla olevassa, elävässä puussa oksat saavat parasta mahdollista ravintoa. Psalmissa kuvataan Jumalan perheväkeä kauniisti: ”He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.”

Meitä on, on ollut ja tulee olemaan tässä Jumalan perheess erilaisia ja eri tavalla ajattelevia. Tärkeintä on, että vaellamme samaa, kaitaa tietä, ahtaasta, armon portista sisään käyneinä. Se portti ja tie ovat Jeesus. Muuta tietä Jumalan luo ja hänen kirkkonsa jäseneksi ei ole. Kun tapaa muita sen tien kulkijoita, saa kokea sykähdyttävää iloa ja Hengen yhteyttä taustoista riippumatta.

Lopullinen päämäärämme on kotona Jeesuksen luona. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla Hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.” Siellä perillä kaikkien aikojen pyhät saavat yhdessä riemuita. Ilmestyskirjassa kuvataan seurakunnan loistavaa tulevaisuutta. ”Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä Hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on Hänen nimensä.” Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet eikä mitään murhetta enää ole.

Sitä kohti, tästä elämästä kiittäen ja nauttien, kanssamatkaajistamme iloiten ja toisiamme tukien – turvallista kotimatkaa Jeesuksen seurassa, Hänen laumansa jäsenenä!

Pirkko Kaskinen

Terveisiä Afrikan seurakunnasta

Pirkko kirjoitti Seurakunta-teemasta hyvin lohdullisen kirjoituksen. Seurakunta onkin teemamme alkaneelle vuodelle. Opettajat valmistautukoot jakamaan ajatuksiaan teemasta kukin omilla painotuksillaan tämän vuoden tapahtumissamme. Liitteenä olevassa kuvassa nuoren pastorin tytär siunattiin compoundillamme sijaitsevassa Emmanuel-seurakunnassa. Hän sai nimekseen Sia Hildavia Seray Sandy. En ole ennestään tuntenut täällä ketään Sia-nimistä. Muoti muuttuu täälläkin!

Bon ja Keneman pajat

Olen ystävänpäivänä ollut täällä kuukauden. Kaksi pajareissua olen tehnyt yhdessä Jinnahin kanssa. Kassirie-Mambolon reissusta kerroin jo https://sierraleonesta.travel.blog. Viime viikolla teimme pajareissun Bo-Keneman alueelle etelään. Kuvassa Bon Nikibu-koulun pienimmät lapset valmistautuvat ohjatusti mukana oleviin eväisiin. Isommat ostivat pihasta jotain, jos heillä oli rahaa.

Bossa on neljä baptistien ala-koulua. Nyt vastaava pastori on puuhannut yläkoulurakennusta, jolloin baptistien koulutyölle olisi täällä jatkoa. Hän on johtanut työtä niin, että se on tehty tähän asti oikein hyvin. Kattopellit olisi seuraava vaihe, jota minulta kauniisti pyydettiin ja tontilla vielä rukoilimme asian puolesta. Oma rukoukseni illan mittaan kehittyi suuntaan, auta Jumala minuakin uskomaan ihmeisiin, kuten afrikkalaisten pitää tehdä.

Opepajoissa olen korostanut keskittymään kaikkein tärkeimpiin asioihin koulutyössä, jotta nuoret voisivat oppia ja löytää paikkansa jatkossa ja työllistyä. Yksi asia on auttaa heitä löytämään parhaat talenttinsa. Tässä harjoituksessa Kenemassa opettaja näyttää, että hänen talenttinsa on tanssi.

Kenemassa sain jälleen lahjoja. Tällä kertaa sain yläkoulun rehtorilta melonin ja palantingeja eli valebanaaneita. Pajoissa on ollut haikea hyvästelyn tunnelma.

Käsityöpaja

Täällä Lunsarin compoundilla on yksi kirkon käsityökouluista. Huomenna opetan siellä virkkausta. Olen pyytänyt Jinnahin vaimon, Fatun, avukseni, koska hän osaa virkata. Ostin joitakin kangasmateriaaleja ja aion taas teettää jotakin myytävää Suomeen, jotta sillä saataisiin palkattomille opettajille vähän kannatusta. Huomasin, että tytöt ovat valmistaneet miesten paitoja. Miksi niitä ei voisi yrittää myydä meilläkin.

Jinnah lähettää teille kovasti terveisiä. Kuvassa hänen perheensä ja taustalla heidän nykyinen vuokrakotinsa, johon ei valitettavasti autolla pääse tämän pidemmälle.

Olen nyt joka viikko matkustanut jonnekin, pajaan tai sitten tänne Lunsarin toimistolle. Minulla on kuitenkin kiva koti Freetownin compoundilla ja siellä oma kokki-auttaja Sarah. Ehdotan Jinnahille, että ensi viikon saan olla kotona ja valmistella vähän Freetownin käsityöpajaa sekä pussittaa ne loput vauvanvaatteet Nonkobaan. Kirkkokunnan vuosikonferenssi lähestyy 25.2-1.3. Sitäkin varten pitää pientä kertomusta valmistella.

Terveyttä ja ruokaa

Naisten kevätpäivämainoksessa mainitaan rahankeräyksestä Sierra Leonen hyväksi. Olen siitä kovin mielissäni, koska olen hyvin hämmentynyt kaikkien näiden tarpeiden keskellä, enkä tiedä, miten auttaa. Voisimmeko auttaa esimerkiksi tässä Freetownin haja-asutusalueella sijaitsevassa Graftonin koulun vessaongelmassa. Kuvassa alla olevassa paremmassa rakennuksessa on yksi vessa pojille, yksi tytöille ja yksi opettajille 500-600 oppilaan alakoulussa. Toinen rakennus ei ole enää käytössä, vaan monet käyvät tarpeillaan vessojen takana. Vessan kustannus on n. 3500-4000. Toki riisirahaakin koko ajan tarvitaan lisää. Odottelen seuraavaa siirtoa ennen seuraavaa pajaa, koska tilille sitä onneksemme kertyy koko ajan.

Liisa Luoto pyytää rukousaiheenaan, että hänen opiskelussaan lähijakso menisi hyvin, työ jatkuisi ja hän selviäisi kaikista mahdollisista tehtävistä ja tenteistä.

Naisten kevätpäivä

Naisten kevätpäivä, jonka keskisuomalaiset vuorollaan järjestävät Vaajakoskella, vaikuttaa ohjelmaltaan oikein mukavalta. Lähtekäähän suurella joukolla liikkeelle seurakunnista päättämään baptistinaisten asioista tälle vuodelle ja virkistymään seurakuntayhteydestämme! Siunausta kaikille ja Lämmin kiitos!