”Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.” 2 Moos. 25:8-9.

Jumala tahtoi asua heidän keskellään, olla lähellä heitä ja että he saisivat kohdata Jumalan. Niinpä he rakensivat ilmestysmajan. On arvioitu, että tuo rakennus olisi nykyrahassa maksanut yli 50 miljoonaa euroa. Ei siis mikään vähäpätöinen rakennus.

Uuden testamentin ajassa on toinen asumus, Jumalan seurakunta, ja meidät on kutsuttu olemaan mukana rakentamassa tätä seurakuntaa.

Jumala kutsui Besalelin, Uurin pojan ja Huurin pojanpojan Juudan sukukunnasta rakentamaan temppeliä. Jumala täytti hänet hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta; hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta ja tekemään kaikkinaisia töitä. 2. Moos.35-36. Kun me tahdomme rakentaa seurakuntaa, ei riitä se mitä me itsessämme olemme ja osaamme. Tarvitsemme Pyhän Hengen voittaaksemme sieluja Jumalan seurakuntaan. Paavali oli oppinut, sivistynyt fariseus. Hän oli istunut Gamalielin jalkojen juuressa ja hänellä oli paljon kokemusta. Hän tunsi lain ja oli perehtynyt Vanhan liiton kirjoituksiin. Mutta kun Jumala pelasti hänet ja kutsui Jumalan seurakunnan rakentamistehtävään, niin hän sanoi: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta. 2. Kor. 3:5. Voidaksemme tehdä jotain Jumalan seurakunnassa, Pyhän Hengen pitää antaa meille taito ja viisaus. Meidän tulee tajuta, että itsessämme olemme kykenemättömiä. Kun me sen tunnustamme, silloin Jumala voi käyttää meitä ja lahjojamme. Jumala kutsuu meitä erilaisiin tehtäviin, ja meidän pitää huolehtia vain siitä, että olemme siinä paikalla, johon meidät on kutsuttu.

Ilmestysmajassa oli monenlaisia tehtäviä niin kuin on seurakunnassakin. Jumala tarvitsee meitä kaikkia. Nimi Basalel tarkoittaa Jumalan varjossa. Kun olen Jumalan varjossa, ja ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus saa näkyä, silloin Jumala voi toimia ja pelastaa ihmisiä. Philip Yancey on sanonut, että seurakunta ei ole teatteri, jossa katselemme yleisönä mitä lavalla tapahtuu, vaan Jumala on yleisö, joka katselee kun me ylistämme. Walter Wink puolestaan on sanonut, että ylistäessä muistamme, kuka temppelin omistaa. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra”. 2. Kor. 4:5.

Basalel oli Uurin poika. Uur merkitsee valo. Matt 5:14-16 sanoo: ”Te olette maailman valo”. Meidän todistuksemme tulee olla yhtä elämämme kanssa. Oli eräs saarnaaja, josta sanottiin, että hän ollessaan puhujanpaikalla saarnasi niin hyvin, ettei hänen koskaan toivottu tulevan alas. Mutta kun hän oli puhujanlavan alapuolella, ihmiset toivoivat, ettei hän koskaan nousisi puhujanlavalle. Arkielämämme kautta ihmisten tulisi nähdä meissä oleva valo. Rakastammeko toisiamme, annammeko ja pyydämmekö anteeksi, kunnioitammeko jokaisen tehtävää ja rukoilemmeko toistemme puolesta. Paikallisen seurakunnan tehtävänä on olla valona sillä alueella, jossa se on. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2. Kor. 4:6.

Basalel oli Huurin pojanpoika. Huur merkitsee vapaa. Sen, joka tahtoo rakentaa Jumalan seurakuntaa, täytyy olla vapaa. Se, jonka Poika tekee vapaaksi, on todella vapaa. Meitä baptisteja sanotaan vapaiksi kristityiksi ja seurakunniksi, mutta olemmeko todella vapaita. Olemmeko vapaita ihmisarvostelusta. Paavali sanoi Korinton seurakunnalle: ”Mutta siitä minä hyvin vähät välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus.” Jumala on arkkitehti ja työnjohtaja, ja ainoastaan häntä meidän tulee kuunnella.

Jumalan meille antamat tehtävät ovat äärimmäisen moninaiset. Kun israelilaiset rakensivat muuria, he jakoivat työalueet, ja kullakin oli oma tehtävänsä. Jotkut saivat tehdä työtä kuninkaallisessa puutarhassa, mutta jotkut joutuivat töihin lantaportille. Kuten ylimmäinen pappi seurasi työmiesten ahkeruutta, niin myös meidän Ylimmäinen Pappimme seuraa meidän uskollisuuttamme. Työ ei ole aina mieluisaa eikä helppoa, ja joskus toivoisimme saavamme toisen työn. Meidän tulee kuitenkin olla uskollisia ja pyytää Jumalalta armoa pysyä paikallamme. Kun Jumala näkee uskollisuutemme, niin hän voi osoittaa meille toisenlaisiakin tehtäviä.

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta, vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. 1. Kor.12

Basalel oli Juudan heimoa. Juuda tarkoittaa kiitos ja ylistys. Sakarjan kirjassa sanotaan, että riemuhuudon kajahtaessa harjakivi asetetaan paikalleen. Meidän tulee tehdä työtä kiittäen ja ylistäen. Kun annamme Pyhän Hengen täyttää meidät, tulemme täyteen iloa ja voimme voittaa sieluja Kristukselle Jumalan seurakuntaan.

Margit, Kristuksen ruumiin jäsen

Margit Sinisalo on vasemmalla kuvassa, joka on otettu naisten kevätpäivässä Vehniällä19.4.2015.

Naisten kevätpäivä Vaajakoskella 28.3

Vaajakoski-päivä meni hyvin ja oli onnistunut. Ruoka oli erinomaista ja muu tarjoilu.
Keski-Suomen naisia oli runsaasti paikalla ja sen lisäksi Tampereelta kaksi, Latvalan Raija ja Kolin Anne. Meitä pitkämatkalaisia oli kaksi, minä ja Helena.
Me tulimme jo perjantaina ja osallistuimme Ahtaasta avaralle -iltaan. Sunnuntaina olimme vielä mukana seurakunnan jumalanpalveluksessa. Meillä oli oikein antoisa  viikonloppu Vaajakoskella. Majoituimme Helenan veljen luona.

Näin kirjoitti Pirkko Kaskinen Turusta

Minulla oli aika paljon vastuuta ohjelman vetämisestä, aikatauluista ym. etten oikein osaa sanoa, miten muu väki koki päivän. Väkeä tuli vielä ainakin 2-3 lisää lounaan jälkeen. Lounas ja kahvitus oli järjestetty kirkon aulaan. Maija veti koristelu- ja pöytienjärjestelytiimiä ja erikseen oli keittiötiimi, joka lämmitti ja asetteli tarjoamiset paikoilleen. Yhteistyötä tehtiin porukalla, mm.salaatit ja raasteet ruokailuun ja ne makiat kahville.
Eija piti alustuksen keskusteluille ja minä sekä Terttu ohjailtiin sitten askarteluja. Tein omenapiirakkaa ja Terttu mokkapaloja, joilla sitten herkuteltiin. Arpajaisissa oli kivasti palkintoja. Leivonnaisia ja kukkia myytiin Sierra Leonen työn hyväksi.
Klo 16 menimme Puttipajan kynttilätehtaaseen, jossa meille esiteltiin myös tehtaan tiloja. Siellä saimme pientä korvausta vastaan värjätä valkoisia kynttilöitä ”dippaamalla” niitä itse valitsemiin väriliemiin.
Oli muuten ihanaa hommaa! Tietysti ostimme myös muita ihania kynttilöitä myymälästä.
Osa väkeä kävi vielä Pandan tehtaanmyymälässä.
Pikku hiljaa alkaa naisten väki näyttämään minullekin tutulta, mikä tuntuu hienolta!

Irmeli Torro kirjoitti järjestäjien puolesta.

Naisten kevätkokouksen päätöksiä

• Koska naistentyön budjetista tarvitaan syyspäivien järjestämiseen varoja, niin vuonna 2026 ei avusteta lasten ja nuorten työtä, vaan varat ohjataan naistentyön tilille. Keräämme jatkossakin varoja, jotta mahdollisimman moni nainen voisi osallistua kevät- ja syyspäiville sekä kesäleirille.
• Kesäleiri 2026 pidetään Lähdekorvessa, Kurussa ja ajankohdaksi on sovittu 23.-26.7.2026. Teemana on Seurakunta. Leirin hinta päätettiin pitää samana kuin vuonna 2025.
• Nuoret ja lapset ovat tervetulleita kesäleirille. Tarkemmat tiedot leiristä löytyvät leirimainoksesta, joka saadaan jakoon touko-kesäkuulla.
• Syyspäivien 3.-4.10.2026 pitopaikaksi hyväksyttiin ennakkoon tiedusteltu Seinäjoen seurakunnan Ahonniemen leirikeskus Haapaluoma. Järjestäväksi seurakunnaksi on lupautunut Tampereen naiset. Raija Latvalan ehdotus, että kutsumme henkilön Marttyyrien Ääni ry:stä kertomaan vainotuista naisista, sai suuren kannatuksen.
• Marraskuun rukouspäivän tekstit lupautui kääntämään Maarit Tourunen.

Lähetystyöterveisiä

Viimeiset opepajat on pidetty Lunsarissa ja Gberry Junctionilla ja riisit on jaettu. Minun osaltani kouluilla kiertäminen päättyy tähän reissuun. On aika rankkaa laskea aina rahoja ja tehdä budjettia. Valmistelen jokaisen pajan sisällön ja teen pieniä muutoksia edelliseen, tulostelen ja hankin materiaalit yhdessä Jinnahin kanssa. Liikenne takkuaa, eikä kulkemisten kanssa pysytä aikataulussa. Kouluilla ei ole välttämättä sähköä, eikä mitään tuuletusta pajassa. Koulu ympäristönä on siis kuuma paikka. Minun on jo aika päästä vähemmällä.

Haastavien olosuhteidenkin jälkeen taaksepäin katsoessani olen sydämestäni kiitollinen, että olen saanut tätä tehtävää hoitaa. Varsinkin nyt viimeisellä kierroksella sain kovasti palautetta, ja lahjojakin, joten koin, että opettajat ovat tykänneet. Välillä olen epäillyt sitä, onko tästä työstäni hyötyä. Kieli takkuaa ja kouluolosuhteet maidemme välillä ovat kaukana toisistaan. Nyt minulle on kuitenkin tullut hieno vahvistus asiasta, että Jumala on minut lähettänyt. Se on valtavan suurta!

Voisiko joku lähteä työni jatkajaksi? Sitä paikalliset kyselevät. Jinnah kysyi sitä Liukon Akilta Kesärannan nuotiolla ja muistaa Akin vastauksen: Vain Jumala voi lähettää. Toivon, että voisit rukoilla asian puolesta. Jinnah toivoo kirkkokunnalta pientä kannatusta, jotta hän voisi kuitenkin jatkaa työtä.

Olen pakkailemassa tavaroitani ja lennän Suomeen niin, että olen siellä 29.4. Meillä on vielä palaveri mm. kirkkokunnan entisen ja nykyisen johtajan kanssa tästä tekemästämme työstä.

Sierra Leone on aina sydämessäni. Olen ollut täällä niin paljon ja monet ovat tulleet tutuksi. Olen siis luvannut, että tulen käymään ehkä taas kahden vuoden kuluttua, jos Luoja suo. On ollut hienoa vierailla klinikoilla ja nähdä, miten tarpeellisia vauvanvaatelahjamme ovat. Tulen mielelläni tuomaan niitä jatkossakin.

Vauvanvaatteita riitti vielä Janen ja pastoriksi opiskelevan Martinin esikoiselle.

Toivon, että voimme jatkaa kannatusta stipendien muodossa, koska se vahvistaa koulujamme. Toivon, että jatkamme myös riisirahan keräämistä. Tilanne on täällä vaikea. Sain perjantaina viestin kirkkokunnan työntekijältä, voisinko rukoilla perheen puolesta, koska heillä ei ole kahteen päivään ollut yhtään ruokaa talossa. Olen rukoillut, mutta auttaa voin vasta, kun pian tapaan henkilön.

Nonkoban opettajilla on pitkä matka, mutta kuvassa kaikkien riisit yritetään saada kyytiin.

Tuon tullessani jälleen myytävää. Uutuutena minulla on kesähattuja sekä miesten paitoja! Näistä saatavat tuotot auttavat käsityökoulujen palkattomia opettajia.

Luodon Liisa valmistuu koulunkäynnin ohjaajaksi näinä päivinä. Rukousaiheenaan hän pyytää, että töitä löytyisi toukokuulla sopivan verran sijaistamalla ja kesällä töitä sairaalasta, jossa hän on ennenkin työskennellyt. Pyysin Liisaa myös vastuuseen naistenleirille!

Makenin pajat sattuivat olemaan juuri ennen pääsiäistä ja Lunsarin pajat heti pääsiäisen jälkeen. Kerroin Makenissa loppuhartaudeksi Sanattoman kirjan Sanoman ja muslimiopettajatkin taputtivat sille!

Lunsarissa meillä oli esillä Tyhjän haudan Sanoma: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”  Jer.29:11b

Näillä sanoilla halusin rohkaista näitä vaikeissa olosuhteissa ja monien haasteiden keskellä eläviä opettajia. He tekevät tärkeää työtä, jotta tulevaisuudessa voisi olla paremmin.

Eläkäämme mekin rohkeasti elämäämme eteenpäin yhdessä ylösnousseen Vapahtajan kanssa!

Raili Huhtala

Kuvassa olen Jinnahin synttärilounaalla yhdessä hänen tyttärensä pikku-Railin kanssa.