Tämän vuoden Suomen Baptistinaisten teemana on sovinto. Voisiko ajankohtaisempaa aihetta olla tässä maailmassa, jossa sovinto on lähes kaikkien huulilla. Kaipaamme sovintoa Ukrainaan, sovintoa Lähi-Itään, sovintoa Afganistaniin jne. Samaan aikaan ahneus ja valta ovat sokaisseet vallan kahvassa olevia, ja pelkäämme, että syntyy uusia konflikteja ja sotia. Jopa oma maamme on joutunut varautumaan mahdollisiin uhkiin.

Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin avasi silmäni näkemään, että myös oman rakkaan kotimaani kädet ovat veren tahrimat. Toki olen tiennyt, että myös Suomi lähetti maahamme turvaan tulleita juutalaisia takaisin suoraan kuolemaan, mutta syyttävän sormeni olen osoittanut vain Hitlerille syystä, että hän tuhosi miljoonia ja Suomi palautti ”vain” kahdeksan. Mutta eihän yhden ihmisen suru tapetusta läheisestä, isästä, äidistä tai lapsesta ole vähäisempi kuin kollektiivinen suru miljoonista syyttömänä surmatuista, joten mielestäni Suomen syntitaakka ei ole vähäisempi. Joutuihan ihminenkin eroon Jumalasta puraistuaan vain kerran hedelmästä.

Ja kannammehan myös mukanamme oman maamme synkkää historiaa 100 vuoden takaa. Sisällissota, jossa kansalaiset jaettiin punaisiin ja valkoisiin, kosketti jokaista perhettä. Jakoa tehtiin suvuittain ja jopa perheittäin. Mm. papit toimivat ”tuomareina” valiten kuka edusti mitäkin väriä. Isosetäni haettiin keskellä yötä lahdattavaksi, koska näytteli työväenyhdistyksen teatterissa, ja pappi oli tähän viitaten merkinnyt hänet punaiseksi. Viipurissa poliisina toiminut isoisäni sen sijaan sai ”vain” potkut, koska kuljettaessaan punavankeja tarjosi heille matkalla kahvit. Armoa ei tunnettu puolin eikä toisin.

Eikä pelkästään kansojen tai ihmisryhmien välille toivota sovintoa, vaan myös ihmisten kesken. Meillä on lukuisa määrä erilaisia sovintojärjestelmiä ja sovittelijoita, jotka yrittävät saada sovinnon ihmisten välille, jotta vältyttäisiin raskailta oikeudenkäynneiltä. Monet vanhemmat kaipaavat sovintoa lastensa kanssa, ja katkeroituneet tyttäret ja pojat käyttävät suuria summia erilaisiin terapioihin saavuttaakseen sovun ja rauhan edes itsensä kanssa pystyäkseen jatkamaan elämää. Ystävyyssuhteet kariutuvat ja perheet hajoavat, kun sovintoa ei pystytä syystä tai toisesta tekemään.

Voiko ja pitääkö kaikki vääryys sitten antaa anteeksi? Pitääkö kokonaisen kansanryhmän tai etnisen vähemmistön antaa anteeksi silmitön tuho ja vaino, tai kykeneekö hyväksikäytetty lapsi koskaan antamaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen, unohtaako pahoinpidelty puoliso hakkaajansa puukon iskut. Suostunko sovintoon seurakuntani sisaren tai veljen kanssa, vaikka olen tullut loukatuksi, ja annanko anteeksi, vaikka loukkaaja ei edes tahdo tai ymmärrä pyytää anteeksi.

Sovinnon tekeminen vaatii omista oikeuksista luopumista ja katsomista lähimmäiseen eikä itseen. Sovinnossa ei ole voittajia ja häviäjiä. On vain kaksi kättä, jotka puristavat toisiaan sovinnon merkiksi.

Kansojen ja ihmisten sovinnot ovat kuitenkin vajavaisia. On yksi sovinto, joka on täydellinen: Jumalan sovintotyö puhtaassa ja synnittömässä Kristuksessa Golgatan ristillä, jossa veri vuodatettiin meidän rikkomustemme tähden ja vieläpä ilmaiseksi. Ei sakkoja, ei kalliita oikeudenkäyntikuluja, ei edes häpeäpaalussa istumista, vaan Jumalan täydellinen armahdus iankaikkisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään. Ylösnousemuksellaan Jeesus todisti olevansa Jumala eikä vain tavallinen kuolevainen. Minkä tähden Jeesus otti syntimme omakseen ja vieläpä vapaaehtoisesti? Sen tähden, että Jumala rakasti ja rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis antamaan oman poikansa tehdäkseen sovinnon meidän kanssamme. Me olimme niitä, jotka olimme rikkoneet Jumalaa vastaan, mutta hän teki aloitteen sovinnosta. 2. Kor. 5:17 sanoo, että kun teemme sovinnon Jumalan kanssa, olemme Kristuksessa ja meistä tulee uusi luomus. Se mikä on vanhaa, on kadonnut. Katso, uusi on sijaan tullut. Uutena luomuksena, uuden sydämen saaneena, pystymme antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet kuten Isä meidän -rukouskin meitä opettaa. Omassa voimassamme meistä ei siihen ole. Job 22:21 sanoo, että tee sovinto Jumalan kanssa, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.

Klaus Härön elokuva päättyy kohtaukseen, jossa Suomesta palautettu ainoa eloon jäänyt juutalainen lähettää suomalaiselle ”auttajalleen” Abraham Stillerille peltirasian, jonka sisällä on valkoinen villanyytti. Stiller ymmärtää, että hän on saanut anteeksi. Stiller oli itse käyttänyt sitä sovintovälineenä puolisonsa kanssa lausuessaan Jesajan 1:18 sanat: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Tässä sekasortoisessa maailman ajassa meidän tehtävämme on julistaa Hyvää Sanomaa, Jumalan sovintotyötä meidän puolestamme, että mahdollisimman moni ottaisi sen vastaan, saisi syntinsä anteeksi ja saisi kokea iloa, kiitollisuutta, rakkautta ja rauhaa. Golgatalla yhtäkään ihmistä ei unohdettu, vaan jokainen on piirretty naulojen merkitsemiin käsiin. Siellä on sinun kuvasi ja siellä on sinun nimesi. (Jes. 49:15–16)

Onnea ja iloa Kristuksessa toivottaen,

Margit

Naistenillan kuvassa olemme Margitin johdolla valmistaneet kortteja lähetettäväksi Open Doors -järjestön kautta vainotuille kristityille. Useat askartelijoista ehtivät jo lähteä kotiin.

Lähde baptistinaisten Kevätpäiville ja kevään suunnittelukokoukseen

Sierra Leonen opettajastipendit ovat kestävää kehitystä

Kohta tulee vuosi, kun palasin Sierra Leonesta toukokuussa 2024. Jos Luoja suo, teen vielä reissun vuoden 2026 alussa. Toivon meidän yhdessä valmistautuvan sitä varten keräämällä hankerahaa, riisirahaa ja vauvanvaatteita!

Meidän stipendiohjelmamme toimii hienosti koko ajan ja sitä voi hoitaa täältä etäältä. Olen tuloksiin erittäin tyytyväinen.

Meillä on ollut kolmen lukuvuoden ajan 2021-24 viisi stipendiaattia, jotka ovat nyt valmistuneet. He ovat baptistikirkon koulujen palkattomia opettajia, jotka oman työnsä ohella ovat tehneet yliopistossa pätevöitymiskoulutusta. Raha, joka on heille täältä lukuvuosittain lähetetty, on toimitettu suoraan yliopistoille lukukausimaksuihin. Pieni osa on jätetty matkarahoiksi heille itselleen. Jinnah Kampbell on hoitanut tämän rahaliikenteen.

Alusine L. Jones, Makombayn alakoulu, Freetown       

Alusine työskentelee Freetownin laitamilla sijaitsevan koulunsa johtajana, koska hän on nyt ainoa koulutettu opettaja koulussaan. Makombayn koulu on ollut yksi neljästä baptistikirkon koulusta, jolla ei ole ollut omaa koulurakennusta, vaan he työskentelevät kirkkorakennuksessa sermein erotetuissa luokissa. Koulun rakentaminen on nyt aloitettu ja tämä tuo johtajalle vastuullista lisätyötä. Muutenkin Alusine auttaa pastori Brimaa ja on aloittanut myös teologian opintoja etäopetuksena.

Kuvassa Alusine on lastensa kanssa, jotka opiskelevat samassa koulussa.                                                                              

James B. Kanu, Robanan ala- ja yläkoulu, Mambolo

James jatkaa samassa alakoulussa ja on onnistunut nopeasti saamaan itselleen pin- koodin eli saa nyt valtiolta palkkaa. Huomasin jo viimeksi koululla käydessäni, että häneen luotetaan ja hänelle annetaan vastuuta rehtorin ja muiden opettajien toimesta.

Paul Sesay, Kolifan alakoulu, Makeni

Paul on tehnyt opiskeluunsa liittyvät loppukokeet, mutta odottelee edelleen pin- koodiaan. Paul on seurakuntansa nuorten johtaja.

Kuvassa olemme tapaamassa Paulia ja toimittamassa stipendirahaa yliopistolle.

Samuel C. Kamara, Keneman ala- ja yläkoulu

Tällä hetkellä yläkoulu laajenee omaan rakennukseensa, joka antaa alakoululle mahdollisuuden hankkia lisää oppilaita. Samuel työskentelee saadakseen pin- koodin, mutta ei ole taloudellisesti onnistunut saamaan sitä vielä ulos. Seurakunnassaan hän työskentelee taloudenhoitajana.

Kuvassa luovutan stipendirahan Samuelille ja yliopistolle vietävän osan seurakunnan pastorille.

Magret K. Turay, Lunsar

Otimme hänet ohjelmaan, kun hän työskenteli Petifu Bron alakoululla. Välillä hän autteli omaan kyläänsä perustetulla kyläkoululla, mutta on nyt palannut baptistikirkon Just Hope- alakoululle. Mehän pyydämme stipendiehdokkaita allekirjoittamaan paperin, jossa he sitoutuvat ainakin viiden vuoden työskentelyyn baptistikirkon kouluissa.

Magretilla oli vaikeuksia näkönsä kanssa, mutta hän sai ystävältämme Suomesta avustuksen silmäleikkaukseen ja nyt näkö on jälleen parempi.

Kuvassa haastattelen häntä Lunsarissa ennen silmäleikkausta.

Magret jatkaa stipendiaattinamme ja on aloittanut nelivuotisen korkeamman opettajatutkinnon etäkoulutuksen.

Vuosi sitten meillä oli mahdollisuus lisätä ohjelmaamme kaksi uutta stipendiaattia, joilla on siis kaksi vuotta enää jäljellä ohjelmassaan.

Abu Amos Fofanah, Just Hope alakoulu, Lunsar

Opiskeluidensa ja opettajan työnsä ohessa Amos työskentelee seurakunnassa. Hän on avustava pastori ja lapsi- ja nuorisotyön johtaja.

Koulurakennusta myös laajennetaan parhaillaan, joten hanke rahankeräyksineen vaatii paljon Amoksen energiaa. Sitä näyttää löytyvän. Hän on perheetön mies, joka ajaa omalla moottoripyörällään. Olen itsekin ollut pienen matkan hänen kyydissään!

Kuvassa taustalla on rakennus, jossa itse asustelen, kun olen Lunsarin uudistetulla konferenssikeskuksella.

Rebecca Saquee, Central Baptist Ala- ja Yläkoulu, Kono

Rebeccakin aloitti ohjelmassamme jo vuosi sitten. Rebecca opiskelee yläkoulun opettajatutkintoa ja haluaa opettaa sekä ala- että yläkoulussa. Hän on vastuussa lapsi- ja nuorisotyöstä seurakunnissa Konon kaupungin alueella.

Kuvassa baptistikirkon työryhmä haastattelee Rebeccaa.

Tämän lukuvuoden aikana meillä on siis kuusi stipendiaattia; Amos, Rebecca, Magret, joka jatkaa, sekä kolme uutta opettajaa.

Tämän lukuvuoden raha on jo lähetetty maahan.

Haastattelun jälkeen seuraavat kolme uutta opettajaa on hyväksytty ohjelmaan:

Satu Jabaty, New Jerseyn alakoulu, Makeni

Tämä koulu on ulkoministeriön ohjelman aikana ollut yksi hankekouluistamme.

Satu on opettanut koulun esiluokassa kolme vuotta ja aloittanut etäopiskelunsa tämän lukuvuoden alusta. Hän on sen verran nuori, että asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Seurakunnassaan hän toimii nuoriso-osastossa sekä johtaa välillä musiikkia ja opettaa pyhäkoulussa.

Fatmata Abu Kamara, Graftonin alakoulu Freetownin liepeillä

Fatmata on asunut Freetownissa tätinsä luona kolme vuotta, jotka hän on opettanut koulussa. Hän käy Gethsemanen baptistikirkossa ja on aktiivinen nuoriso-osastossa.

Hänen vanhempansa asuvat Makenissa. He ovat tosin eronneet. Isä on puuseppä. Äidillä on jonkin asteinen vamma. Perheessä on neljä lasta. Äiti on pikkukauppias. Hän myy paahdettua cassawaa elättääksensä lapsensa.

Kadiatu Ibrahim Kamara, Malambayn alakoulu Mambolossa

Tämäkin koulu on ollut hankekoulumme ja viime lukuvuoden aikana ystävämme Suomesta maksoivat koululle käymälärakennuksen, joka jäi aikanaan rakentamatta.

Kadiatu on jo hieman vanhempi nainen, mutta tuttu meidän matkoiltamme. Tässä koulussa hän on opettanut viisi vuotta ja muissa baptistikouluissa aiemmin. Hän kävi Malambayn baptistikirkossa silloin, kun se vielä toimi, mutta nyt rakennus on huonossa kunnossa, eikä sitä käytetä. Varoja kunnostukseen ei ole löytynyt.

Pohjimmiltaan Fatmata on muslimi. Johdattakoon Jumala häntä löytämään kristityn seurakunnan myös tämän auttamistyömme innostamana.

Miten jatkamme onnistunutta stipendityötämme

Minun koulutuspajani innostavat opettajia. Riisikeräys auttaa opettajien perheitä jonkin aikaa. Tätä kirjoittaessani Jinnah pitää pajaa Lunsarissa ja opettajat olivat kyselleet riisiä. Riisikeräyksen rahoja on aikomus käyttää vasta niissä pajoissa, kun itse olen maassa.

Stipendirahojen avulla koulutetut opettajat ovat kuitenkin parasta ja kestävintä, mitä työstämme maahan jää. Kirkon koulujen opetus pätevöityy, lapsia tulee lisää ja sen kautta seurakunnat saavat myös uutta väkeä kirkkoihin.

Toivon, että työtoverini Jinnah Kampbell pääsee vierailemaan Suomessa tämän vuoden aikana. Kuulet häneltä lisää kirkon koulutyöstä.

Voisitko ottaa yhden opettajan koulutettavaksi. 300€ vuodessa voidaan jakaa 25€ suuruisiin kuukausimaksuihin. Yhden opettajan kouluttaminen viiden henkilön ryhmässä maksaisi vain 5€ kuukaudessa! Meillä on jo uskollisia maksajia, mutta mielellämme ottaisimme lisääkin opettajakoulutettavia vaikkapa ensi lukuvuoden alusta! Yhden opettajan koulutus kestää kolme vuotta. Toki stipenditilille voimme ottaa myös yksittäisiä lahjoituksia.

Kirkon kouluissa on yhteensä yli 400 kouluttamatonta opettajaa, mutta iloitsen suuresti tästä pienestäkin siivusta, jota me hoidamme. Kiitos Taivaan Isälle.

Raili

Suomen baptistikirkko FI33 1581 3000 1150 70

Viitenumerot:             201715              Railin hanke ja EBMI:n lähetystyö

                                     20200                 Riisikeräys

                                     21005                 Opettajien koulutusstipendit

                                     22004                 Afrikkalaisten vaatteiden myynti

Keräyslupa RA/2021/1600 25.11.2021

Jouluun valmistautumisen aika on ollut itselläni tähän asti hyvin kiireinen. Olen hoidellut aina seuraavaksi tapahtuvia asioita, mennyt ja tullut, enkä ole kotona oikein rauhoittunut mihinkään omiin asioihin. Tänä aamuna harmitti, että en ole adventtikynttelikköäkään vielä ottanut esille, kun ei kodissa vielä ole kovin jouluista.

Siinä hetkessä kaivoin kynttelikön esiin ja laitoin sen palamaan. Siirsin tavaroita syrjään keittiön pöydällä ja kasasin niitä pinoihin. Väliäkö sillä, että ei ole vielä talviverhoja eikä joululiinaa ja kukkakin toista vanaansa availeva hujoppi. Ensimmäinen joulukortti on jo kuitenkin. Epätäydellistä, mutta kaunista.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.  Joh.1: 14                                                                                      

Baptistinaisten vuoden teemana on ollut Rakas raamattu. Olemme kuulleet raamatusta monta hyvää, eri asioita painottavaa opetusta. Itse olen mielissäni, että tällä hetkellä avaan kirjan oikein mielelläni ja jopa muistan, mitä sieltä viimeksi luin. Sanan lukeminen on konkreettinen keino viettää hartautta, olla lähellä Jumalaa. Rukouksessakin monesti ajatukset harhailevat.

Jouluna Jeesus syntyi ihmiseksi. Sana tuli lihaksi. Se, mitä Jumala tahtoo, näytettiin meille konkreettisesti siinä, miten Jeesus eli ja opetti.

Miten se, mitä me olemme löytäneet raamatusta, tulee meissä eläväksi. Kulkeeko Jeesus esimerkkinsä mukaan meissä ja meidän kanssamme. Näkyykö meistä Jeesuksen kirkkautta ja hänen rakkauttaan. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Meidän elämämme on monella tavalla puutteellista ja uskon, että näin on myös Jumalan tahto. Eipä ollut Jeesuksenkaan maallinen elämä ihan sen alkuhetkistä alkaen ulkoisesti täynnä runsaita lahjoja ja mahdollisuuksia.

Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.                            Et löydä kultaa, et juhlapöytää, löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Ensimmäiseen Afrikan jouluuni valmistautuessa tästä laulunsäkeestä tuli tärkeä. Oli aika shokeeraava kokemus, miten vaatimattomasti näin perheiden asuvan ja elävän. Jouluun valmistautuminen ei paljon näkynyt, eikä sierraleonelaisten elämä ole siitä tänä päivänäkään paljon muuttunut. Iloitsen siitä, että saan itse tänä jouluna olla Suomessa ja kyllä ne joulusiivotkin siitä vielä hoituvat.

Saakoon Jeesuksen tuoma valo loistaa meille epätäydellisille ja meidän kauttamme muille. Saakoon se rohkaista koteja eri puolella maailmaa, missä ihmiset ovat vaikeissa tilanteissa tänä jouluna. Maailma näyttää pimeältä, mutta Jeesuksen valoa pimeys ei ole saanut valtaansa.

Siunattua joulua ja Sovinnon vuotta 2025!

Raili Huhtala

Tapahtumia

Yksi kiirettä aiheuttavista juhlistani oli maahanmuuttajatytön ylioppilasjuhlien järjestäminen. Kongolainen Clarice on ollut jo 10 vuotta Suomessa ja suunnittelee kätilön ammattia. Hän on koulun ohessa päässyt töihin synnytysosastolle. Hyvä näin! Sydäntäni ovat sykähdyttäneet kuntani afrikkalaiset maahanmuuttajat, koska kunnallinen työ ei taida ymmärtää, miten tärkeä osuus kirkolla on afrikkalaisten elämässä ja kotouttamisessa.

Naistentyössä seurakunnassamme oli Margitin vetämät pikkujoulut, jotka kokosivat hyvin kaikenikäisiä naisia. Meillä oli mukavaa hyvien syötävien, kilpailuiden, yhdessäolon ja Annelin hartauden merkeissä.

Lähetelkää kuvia tapahtumistanne! Gunilla Koponen oli marraskuulla Vihtavuoren seurakunnassa vierailulla ja hyvin lämpimästi ajatteli sitä vierailua jälkeen päin. Uskon, että muutkin naistenpiirit voivat pyytää Nillaa vierailulle. Hän vastaa pitkälti opetuksestamme tällä hetkellä.

Maaliskuulla tapaamme naisten kevätkokouksen merkeissä Turussa. Alustavaksi päivämääräksi on suunniteltu 29.3. Normaalisti kevätkokouksessa on suunniteltu kesäleiriä. Kuulet kevätkokouksesta ja tapahtumista lisää joulun jälkeen!

Lähetystyöterveisiä

Liisa lähetti Luodon perheeltä terveisiä ja kertoi rukousaiheeksi, että he pysyisivät terveenä, koska koko ajan joku on ollut kipeänä. He pyytävät myös rukoilemaan, että alueen turvallisuustilanne pysyisi vähintään tällaisena kuin se tällä hetkellä on.

Olen kiitollinen siitä, miten Sierra Leonen Kehy-tilille on koko ajan tullut lahjoituksia. Tarvitsemme rahaa heti joulun jälkeen, kun lähetämme opettajastipendiaateille tämän lukuvuoden rahat. Ne viedään suoraan yliopistoille ja opiskelijoille itselleen jää pieni tukiraha. Meillä on ollut uskollisia kannattajia. Ensimmäiset 5 opiskelijaamme ovat nyt valmistuneet. Tulen kyselemään teiltä jatkosta. Tämä työmuotomme on todella kestävää kehitystä ja vaikuttaa lasten ja heitä opettavien aikuisten elämään pitkällä tähtäimellä.

Olen myynyt monessa tilaisuudessa Sierra Leonen baptistikirkon ammattikoulujen valmistamia vaatteita. Olen jo joutunut lähettämään saatuja tuloja Afrikkaan, koska siellä ei muuten saada kirkon ammattikoulujen opettajille palkkoja tai kouluille uusia työskentelymateriaaleja. Joitakin isoja vaatteita muutimme essuiksi joulumyyntiä varten. Vielä ehdit ostaa ja auttaa!

Suomen baptistikirkko FI33 1581 3000 1150 70, Keräyslupa RA/2021/1600 25.11.2021, Stipendit Viite 21005, Vaatteet viite 22004, Riisikeräys viite 20200, Hanke viite 201715.

Näiden essujen mukana on kaksi patalappua ja setti maksaa 25€.

Nämä pelkät essut maksavat 20€. Tilaukset railihuhtala2015@gmail.com

Syyskuisen aamu-uinnin jälkeen Enonkoskella, Ylä-Enonveden rannalla, makoilen rennosti nautiskellen Rovastilan savusaunan lauteella. Eilisen saunomisen jälkeinen ihanan pehmeä lämpö kietoo minut kokonaisvaltaisesti hellään syleilyynsä. Pyhän kosketus ja läsnäolo tuntuu sisimmän syvimpiä sopukoita myöten, ihmeellinen ilo, rauha ja kiitollisuus valtaavat mielen. Aika menettää merkityksensä, voi vaan heittäytyä täysillä tähän hetkeen ja nauttia. ”Kiitos, kun saan tässä olla, kiitos, kun saan levähtää…”, tutun laulun sanat soivat mielessä. Häivähdys Jumalan valtakuntaa tässä ja nyt, pala taivasta.
Iloitsen siitä, että edellisenä päivänä äkkipäätöksellä päätin lähteä ja ajaa neljänsadan kilometrin matkan päästäkseni nauttimaan tästä ihanasta savusaunasta vielä ennen talven tuloa ja tavatakseni rakkaita ystäviä täällä.

Hämärässä saunassa nautiskellessani mieleen nousee Jeesuksen opetus siitä, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten. Hän myös kehottaa meitä tulemaan lapsen kaltaisiksi päästäksemme sisälle Jumalan valtakuntaan. Eräässä tilanteessa Hän sanoo, että ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Nämä ajatukset alkavat puhutella ja saada ulottuvuuksia.

Kun lapsi näkee jotain mielenkiintoista, hän rientää oitis sitä tutkimaan. Hän myös heittäytyy tilanteeseen täysin rinnoin kaiken muun unohtaen. Eräänä syyskuun viikonloppuna minulla on ilo katsella ja heittäytyä mukaan, kun kolmevuotias on kotipihallani aivan innoissaan kaikesta ympärillään. Monenkirjavat maahan pudonneet lehdet ja yllättäen löytyvät sienet saavat hänet haltioihinsa ja ihastuksissaan keräämään niitä. Jopa ruskeiksi muuttuneet kuolleet lehdet ovat hänestä erityisen kauniita. Seuraavana päivänä järjestellään kerättyjä lehtiä ja tutkitaan sienikirjaa täydellisellä antaumuksella ja innolla. Häivähdys Jumalan valtakuntaa tässä ja nyt, pala taivasta.
Vanhempien kertoman mukaan eläintarhassa hän innostui muurahaisista, leppäkertuista, linnuista ja maassa olevista kivistä, ei niinkään leijonista ja apinoista, joita sinne oli tultu katsomaan.

Jeesus siis kehottaa meitä olemaan lapsen kaltaisia.

• Lapsi tarttuu hetkeen, ottaa tilaisuudesta vaarin.
• Lapsi heittäytyy täysin rinnoin, vailla ennakkoluuloja ja on täydellisesti läsnä hetkessä, siinä, missä on ja mitä on tekemässä.
• Lapsi ottaa lahjan vastaan täysin lahjana, miettimättä pitäisikö se ansaita tai antaa vastalahja.
• Lapsi antaa arvoa ja innostuu siitä, mitä monet pitävät arkipäiväisenä ja tavanomaisena, jopa vähäpätöisenä
• Lapsi turvautuu ja luottaa varauksetta kanssaan olevaan aikuiseen, ja myös Taivaan Isään.
  

Lokakuisena lauantaina nämä ajatukset kiteytyvät ja valtaavat taas mieleni kävellessäni seurojentalolle viemään adresseja, omasta ja kyläyhdistyksen puolesta, erään kyläläisen muistotilaisuutta varten.
Mieleeni juolahtaa, että ihmisen elämä täällä, sen ihanimmatkin hetket ja kirkkaimmatkin häivähdykset Jumalan valtakunnasta ovat vain lyhyt esipuhe siihen suurenmoiseen kertomukseen, joka jatkuu ajan rajan tuolla puolen, ikuisuuksiin.

Pirkko Kaskinen

Anna Sanan koskettaa

Kokoonnuimme 7-8.9 Oriveden Päiväkumpuun baptistinaisten syyspäiville. Tänä vuonna oli aiempaa vähemmän naisia koolla, mutta se ei mieltä lannistanut. Päivät alkoivat normaalin tapaan asiakokouksella, ja kokkolalaiset saapuivat paikalle, kuinkas muuten kuin Ruokailuun!

Ensimmäinen tilaisuus vietettiin Riihikirkossa, jossa Hilkka Järvi toimi vetäjänä ja kertoi myöskin, kuinka Jumala oli pelastanut ja auttanut tulipalon syttyessä ja miten pikkusiskot olivat oppineet rukoilemaan Ps 50:15 tavoin ”Hädässäsi huuda minua avuksesi, ja minä tahdon auttaa sinua.” Ja Jumala totisesti auttoi!

Päivillä mukana oli myös Outi Eriksson, joka toimii perheensä kanssa Kokkolan seurakunnan lähetteinä Espanjassa. Outi tunnetaan idearikkaana henkilönä. Oman puheensa jälkeen hän johdatteli meidät rukouspisteille, missä sai mm. Kertoa, mistä on kiitollinen Jumalalle ja mitä tarkoittaa sinulle Isä. Kirjoita paperille ne asiat, joiden ajattelet olevan esteenä sille, että olisit Jumalan käytössä. Kirjoita paperille henkilöiden nimet, kenen elämässä toivoisit Jumalan käyttävän sinua ym.

Perinteiseen tapaan oli myös arvonta, ja arvontapöytä olikin ihan täynnä voittoja. Kiitos kaikille!

Iltaohjelmassa oli vetovastuussa Anja Hujanen. Lastentarhanopettajana hän osasi onkia meistä hieman leikkimielisyyttä. Myöhemmin hän kertoi, kuinka oli itse löytänyt uuden tavan lukea Raamattua ja mitä oli löytänyt Psalmista 119.

Sunnuntai aloitettiin aamuhartaudella. Kiitos siitä Irmeli Torrolle.

Sunnuntaina oli raamattutunti, jonka sain itse pitää. Siinä paneuduttiin siihen, kun Sana koskettaa – se saa muutoksen aikaan ja sitä mitä muutosta Jumala meissä toivoo ja odottaa.

Lopulta oli lähtötilaisuuden vuoro, jossa Raili Huhtala toi lähetysterveisiä ja Sanaa ja lauloimme kiitoslauluja Jeesukselle.

Tilaisuudet striimattiin, kiitos Pihla ja Kaisu. Voit itse käydä tutustumassa syyspäivien antiin ja naistentyön videoihin baptistikirkon you tube -kanavalla www.youtube.com/@Baptistikirkko

Herra oli meidän kanssamme. Siitä on kiitollinen mieli.

Kiitos kaikille, jotka rukoilitte näitten päivien puolesta.

Siunausta ja voimia, toivottaa Nilla  

Naisten virallisessa kokouksessa johtokunnan henkilömäärä pieneni yhdellä, kun Maija Neulanen jäi pois ainakin toistaiseksi. Jatkamme Margit Sinisalon, Ritva Palomäen, Pirkko Kaskisen, Hanna Rein ja Irmeli Torron kanssa. Raili Huhtala jatkaa naistentyön puheenjohtajana.

Kevätkokous ja suunnittelupäivä päätettiin pitää Turussa maaliskuulla. Siitä kuulemme joulun jälkeen lisää. Kevätkokouksessa on perinteisesti suunniteltu kesäleiriä. Kesäleiriä emme ainakaan entiseen malliin pysty pitämään, koska Kesärannan leirikeskus tuhoutui tulipalossa 4.9.

Hyväksyimme toimintasuunnitelman vuodelle 2025, jonka mukaan vuoden opetusteemana on Sovinto.

Reetta Kylmäkoski on kääntänyt marraskuun kansainvälisen baptistinaisten rukouspäivän materiaalin. Rukousiltaa suositellaan vietettäväksi seurakunnissa maanantaina 4.11. Materiaali lähetetään naistenpiireille, mutta se löytyy myös täältä blogisivuilta kohdassa “Kansainvälinen rukouspäivä”. Rukouspäivän kolehti, kuten muukin avustus (lapsi- ja nuorisotyö) naistentyön tilille FI73 1581 3000 0381 08.

Sierra Leonen lähetystyöhankkeen kohdalla toimimme niin, että vuoden 2025 keväällä yritämme saada Railin yhteistyökumppanin Jinnah Kampbellin Suomen vierailulle. Railin matka toteutunee vasta vuoden 2026 alussa.

Muistetaan rukouksissa Suomen baptistinaisia ja yritetään saada nuorempia toimintaan mukaan. Muistetaan maailman kriisipesäkkeitä ja lapsia siellä, kuten myös lähetystyökohteissämme. Luonnonvoimat koettelevat ja kaikki yllättävä tuo kansalle suuria vaikeuksia selvitä taloudellisesti.

Logos Hope laiva vieraili Freetownissa. Edellinen vierailu oli kolme vuotta sitten, kun itsekin olin maassa. Tällä kertaa saimme järjestettyä 100 koululaiselle ja 10 opettajalle vierailun laivalle. Lapsilla ei ollut kirjakaupassa varaa kuin katsella kirjoja, mutta jokainen sai muistoksi Johanneksen evankeliumin. Kokemus vierailusta isolla laivalla on heille ikimuistoinen!

Raili Huhtala

Naistenleirin aiheena oli tänä vuonna ”Miksi luen Raamattua”. Täytyy myöntää, että olen itse melko huono (laiska) lukemaan Raamattua. Päivittäin luen usein vain Päivän tunnussanan ja kappaleen hartauskirjasta. Kuuntelen kylläkin mielelläni radiosta, netistä tai livenä Raamatun opetusta ja usein huomaan löytäneeni jotain uutta hyvinkin tutuista kertomuksista. Välillä innostun jopa itse keräilemään erilaista tausta tietoa eri aiheista. Nykyään tosin aika harvoin. Ihmiskohtalot ja varsinkin Raamatun naiset kiinnostavat ja puhuttelevat. Läheisin heistä on toistaiseksi ollut Magdalan Maria, jonka elämän vaiheisiin Jeesuksen seuraajana olen syventynyt enemmän ja käynyt niitä läpi draaman kautta. Nyt myös toinen Maria eli Betanian Maria, Martan ja Lasaruksen sisaren elämä on alkanut puhuttelemaan. Tässä on joitakin löytöjä.

Betanian Maria on hän, joka voiteli Jeesuksen nardusöljyllä 6 päivää ennen Herran kärsimystä ja ristillä kuolemaa. Maria taisi olla yksi niistä harvoista, joka todella otti tosissaan, mitä Jeesus kertoi kärsimisestään ja kuolemastaan vajaan viikon päästä tuosta tapahtumahetkestä. Mariahan mielellään kuunteli ja vietti aikaa Jeesuksen jalkojen juuressa ja varmaankin Hänen opetuksiaan ja sanojaan jäi mieleensä. Marialta vaadittiin paljon rohkeutta ja nöyryyttä tulla huoneeseen, jossa oli paljon miehiä aterialla. Ainakin siis 15: Jeesus,12 opetuslasta, veljensä Lasarus ja isäntänä Simon pitaalinen, jonka Jeesus oli todennäköisesti parantanut taudistaan. Maria nöyryytti itsensä palvelijan ja orjan asemaan. Samoin kuin Herransa Jeesus pestessään opetuslastensa jalat joitain aikoja aikaisemmin.

Maria rikkoi sinetöidyn noin 300 denarin (melkein vuoden palkka) arvoisen alabasteripullon ja vuodatti Jeesuksen päälle noin 4 dl kallista nardusöljyä. Öljyä oli niin paljon, että sitä riitti valumaan päästä jalkoihin. Jalkoja hän ei kuivannut pyyhkeellä, vaan omilla hiuksillaan. Hän tyhjensi koko pullon, ei vähän, vaan kaikki. Jeesus itse on sanonut, että se joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Näin uskon myös Marian kokeneen. Rikki lyöty pullo kuvaa myös kärsivää, rikki lyötyä Kristusta, joka tyhjensi itsensä kokonaan ja antoi kaikkensa, jopa henkensä meidän puolestamme sovittaessaan meidän syntimme ristillä.

Tuossa huoneessa, jossa Maria voiteli Jeesuksen, oli kaksi nardusöljyltä tuoksuvaa voideltua: Jeesus ja Maria. Kunpa mekin voisimme olla samanlaisia Kristuksen tuoksun kantajia elämässämme!

Jeesus ei kuitenkaan vaatinut Marialta liikoja, sillä hän itse sanoi, että Maria teki sen minkä voi (Mark.14:8). Ei enempää eikä vähempää.

Jeesus tuntee myös meidät sisimpiä sopukoitamme myöten ja tietää miten heikkoja ja vajavaisia me olemme. Silti tai juuri siksi Hän rohkaisee ja vakuuttaa meille sanassaan: ”Sinä olet Minun palvelijani, sinut Minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt. Älä pelkää, sillä Minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä Minä olen sinun Jumalasi; Minä vahvistan sinua, Minä autan sinua, Minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” (Jes.41:9,10) Ja vielä: ”Älä pelkää, sillä Minä olen sinut lunastanut, Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun.” (Jes.43:1)

Etsin nämä Raamatun  jakeet ystävälleni rohkaisuksi ja niitä lukiessani jouduin pyyhkimään silmiäni, sillä tajusin, että nämä sanat on tarkoitettu myös minulle. Luin Raamatun kohdan nyt toisella tavalla: ” Minä olen se Jumalan palvelija. Hän on minut valinnut eikä ole minua halpana pitänyt. Hän pyytää, etten pelkäisi, sillä Hän on kanssani ja etten arkana pälyilisi, sillä Hän on minun Jumalani; Hän vahvistaa minua, Hän auttaa minua, Hän tukee minua vanhurskautensa oikealla kädellä. Ja vielä Hän kehottaa, etten pelkäisi, sillä Hän on minut lunastanut. Hän on minut nimeltä kutsunut. Minä olen Hänen.”

Nämä sanat on tarkoitettu myös sinulle!

Irmeli Torro

Irmeli on päiväkahvikuvassa vihreässä puserossa miniänsä ja lastenlastensa kanssa.

Leiriterveisiä

Baptistikirkon naistenleiri pidettiin tuttuun tapaan Kesärannassa 25.-28.7. Leirille osallistui eri ikäisiä naisia ja lapsia ympäri Suomen. Kokoonpano vaihteli päivien kuluessa perjantain ollessa vilkkain päivä n. 40:llä osallistujalla. Sunnuntain päätöshetkessä osallistujia oli viitisentoista.

Leirin teemana oli tänä vuonna ”Miksi luen Raamattua”. Teemaa käsiteltiin useista näkökulmista raamattuhetkissä ja alustuksissa. Torstain ja perjantain raamattutunneista vastasi Gunilla Koponen. Lauantain opetuksen piti Maija Latvala. Alustushetkistä vastasivat Eija Kuula ja Irmeli Torro. Lapsille oli omat raamattutuntinsa aikuisten ohjelman ohella Senni Sillanpään ja nuorten johdolla.

Raamattutunneilla pohdittiin mm. eri tapoja lukea Raamattua, lukemisen säännöllisyyttä ja motiiveja. Gunillan oppitunneilla käsiteltiin Jumalan Sanaa ravintona kristityille. Kuten manna juutalaisille, sanaa olisi hyvä saada säännöllisesti, sitä on vaikea varastoida. Raamatun tutkiminen auttaa tunnistamaan totuuden, erottamaan oikean väärästä. Maijan opetushetkessä pohdittiin, miten yhteyden ylläpitäminen Jumalaan on tärkeää, ja kuinka Raamattu sanojen ja kielen kautta toimii Jumalan inkarnaationa. Lisäksi tutkimme Psalmin 119 kirjoittajan suhdetta Raamattuun ja mikä häntä motivoi lukemaan Raamattua. Esiin nousi mm. Jumalan Sanan rakastaminen, kuinka Sanan tunteminen auttaa pysymään oikealla polulla ja vihollisen vastustamisessa.

Alustusten pohjalta heränneissä keskusteluissa tuotiin esiin näkökulmia siihen, miten Raamatun tutkimisesta voisi tulla osa arkea ja pohdittiin mihin kaikkeen arjessa käytämmekään aikamme. Lauantaina keskustelimme, miten Kristuksen tuoksu leviää kristityistä joskus ihan ilman sanojakin.

Lasten raamattuhetkissä käytiin läpi mm. Samuelin kohtaamista Jumalan kanssa, suoritettiin Raamattu-aiheisia rastitehtäviä pihamaalla ja eläydyttiin Pietarin hetkiin draaman avulla. ”Raamattu on Jumalan Sana” jäi lapsillekin mieleen.

Ennen leiriä tulijoita oli kehotettu lukemaan Markuksen evankeliumi, ja iltahetkissä sen sisällöstä käytiin tietovisaa eri paikkakuntalaisten välillä. Lisäksi käytiin läpi osallistujien mieleen painuneita raamatunpaikkoja. Perjantain iltaohjelmaan lapset olivat järjestäneet yhteisen jumppahetken. Iltaohjelmien yhteydessä kuultiin myös Railin ja Liisan kuulumisia lähetystyöstä Afrikassa ja Aasiassa.

Sää suosi osallistujia koko leirin ajan. Vapaa-ajan ohjelmaan kuului runsaasti uimista ja saunomista. Saunat olivat lämpimänä joka päivä useampaankin otteeseen. Perjantaina nuoret olivat järjestäneet pihalle yhteisen etsintäleikin, ja illalla pääsimme nauttimaan savusaunan lempeistä löylyistä. Järvivesi oli lämmintä, ja etenkin lapset pulikoivat pitkin päivää. Lauantaina paistettiin iltanuotiolla makkaraa ja nautittiin kesäillasta. Leirillä oli myös mahdollisuus käsitöihin. Lankoja oli tarjolla niin vauvan myssyihin kuin isoäidin neliöistä koottavaan peittoonkin. Ainakin yksi myssy ja palat peittoon saatiin kasaan viikonlopun aikana. Halukkaat pääsivät myös ostamaan Railin Sierra Leonesta tuomia vaatteita ja laukkuja.

Jenni Korpela

Jenni oli leirillä lastensa kanssa. Kuvassa Jenni punaisessa hameessaan ja lapsista ainakin Aukusti.

Lähetystyöterveisiä

Naiset ovat hyvin tärkeä kannustusjoukko lähetystyöasioissa. Sain myydyksi leirillä 18 kassia tai vaatetta Sierra Leonen ammattikoulujen hyväksi. Maija ja Kirsti ovat kuvassa näissä afrikkalaisissa tunikoissaan. Sierra Leonen kesäleireille lähetimme 100 €.

Jinnah kertoi rukousaiheena, miten Sierra Leonessa on ollut kovia sateita, jotka ovat tulleet sisälle kirkkoihin ja koteihin ja aiheuttaneet tuhoa. Ennen uuden lukuvuoden alkua hänen pitää myös löytää henkilö kahteen rehtorin tehtävään, joista toinen, nuori äiti menehtyi yllättäen.

Liisan koko perhe poikkesi leirillä ja perheen miehet kalastivat. He matkustavat Englantiin ystävien luokse 9.8 ja sieltä edelleen työalueelle 20.8. He ovat kiitollisia Suomessa olostaan, mutta myös iloisina matkustamassa jälleen kotiin päin. Muistetaan heitä matkalla ja omassa kotimaassaan tärkeässä tehtävässä.

Leirin jälkeen on vain kuusi viikkoa, kun meidän on jälleen mahdollista tulla yhteen Kokkolan naisten järjestämille syyspäiville.

Siunausta syksyysi ja ilmoittauduthan ajoissa syyspäiville!

Raamatun sana on tämän vuoden teemana meidän opetussuunnitelmassamme. Itse olen aina tuntenut huonoa omaatuntoa liian vähäisestä Raamatun lukemisesta. Raamattu- ja rukouspiirissä olemme kyllä lukeneet ja tutkineet järjestyksessä Raamatun kirjeitä ja opetuksia. Niistä on myös käyty monenlaisia keskusteluita, kuinka kukin asian ymmärtää. Samasta kohdasta voi toinen asia painottua enemmän toiselle, kun joku muu voi asian ymmärtää eri tavalla. Olen aina ihaillut niitä ihmisiä, joilla on heittää Raamatun tekstistä aina joku sana oikeaan paikkaan. He tuntevat ja muistavat Sanaa ja ovat varmaan lukeneet sitä riittävästi.

Omassa raamatunluvussa olen huomannut, kuinka paljon Uudessa Testamentissa kerrotaan Jeesuksen parantavan sairaita. Se aihe tuli myös hyvin henkilökohtaisesti vastaan, kun puolisoni sairastui imusolmukesyöpään melkein kolme vuotta sitten. Meille tuli tavaksi lukea iltaisin toisillemme erilaisia Päivän Sanoja ja niihin selostuksia. Tänä keväänä vähän ennen pääsiäistä Jukan tauti oli edennyt niin, ettei lääkäreillä ollut enää hoitokeinoja. Siinä vaiheessa, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, odotti entistä enemmän, mikä on Jumalan tarkoitus. Ihmeellisesti juuri noitten päivien sanat käsittivät Jumalan parantavan mahdollisuuden. ”Minä olen Herra, sinun parantajasi” tai ”Sano vain sana, niin palvelijani paranee” tai jopa se, kun nainen siellä väentungoksessa koskettaa Jeesuksen vaipan tupsua tullakseen terveeksi. Niinpä me saimme viettää viimeiseen asti meidän normaalia elämää. Ei vaivuttu epätoivoon eikä synkkyyteen, vaan uskoimme ja toivoimme parantumisen ihmeen tapahtuvan. No, sitä ihmettä ei tapahtunut, vaan Jumalalla oli muuta varattuna. Jeesus haki Jukan huhtikuisena keskiviikkoaamuna taivaan kotiin.

Oma taipaleeni jatkuu ja olen kokenut saavani voimia ja lohdutusta monien ihmisten rukousten kannattelemana. Kun toivo sidotaan Jumalan Sanaan, voidaan kestää, vaikka tuntee seisovansa palaneen talon raunioilla. Niin älyttömältä kuin se tuntuu, niin voi olla kiitollinen, kun toinen on saanut kilvoituksensa päätökseen, vaikka oma elämä on 43 yhteisen vuoden jälkeen aivan kysymysmerkkinä. Jostain syystä mielessäni on usein Hengellisestä laulukirjasta laulu 211: “Puhu vain, Jumalain, koske alttarisi hiilellä! Puhu vain, Jumalain. Riemuin vastaan: ´Minut lähetä´.”

Kukin löytäköön oman tapansa lukea Raamattua. Toiset pystyvät syventymään ja sisäistämään montakin lukua, kun taas toiset keräävät sen Sanan pienistä mannapaloista. Sanotaanhan liikunnastakin, että useista pienistä liikkumisista muodostuu päivän mittaan riittävästi tai ainakin enemmän, kuin jos ei liiku ollenkaan.

Siunattua kesänjatkoa kaikille!

Ritva Palomäki

Kiitos, Ritva, henkilökohtaisesta kirjoituksestasi. Taivaan isän hellää huolenpitoa Sinulle ja perheellesi!

Kesäleiri on tulossa jälleen

Ilmoittautuminen kesäleirille on käynnissä. Ajoissa ilmoittautuneille lähetän leirikirjeen, jossa on esimerkiksi leiripäivien ohjelma. Viime vuonna meillä oli mukana uusia, nuorempia naisia lapsineen. Leiriä saa kernaasti siis mainostaa! Paperimainoksia saat haltuusi pyytämällä, mutta myös kirkkokunnan kesäjuhlilla Porvoossa 14.-16.6. Tervetuloa myös sinne!

Olethan merkinnyt kalenteriisi baptistinaisten syyspäivät Oriveden Päiväkummussa 7.-8.9.2024.

Lähetystyöterveisiä

Saavuin Sierra Leonesta kuukausi sitten. Kuvassa olen melkein vielä matkalla. Poikkesimme siskon kanssa syömässä ”roskaruokaa” lentoasemalta tullessa. Miten hyvin täällä kaikki onkaan!

Alakuvassa on seurakuntamme lähetystilaisuus. Kerron mielelläni lähetysasioista lisää aina tilaisuuden tullen.

Muissa kuvissa on vaatteita ja laukkuja, joita jälleen toin Sierra Leonesta. Naisten kanssa kuvasimme niitä nettikauppaa varten. Ensimmäisen kerran vaatteita on myynnissä Porvoon kesäjuhlilla. Nyt on mahdollista kannattaa jopa kolmea kirkon ammattikoulua, ja toki toivon saavani heidän tuotoksensa myydyiksi. Varaa kauppaan mukaan mieluiten käteistä rahaa. Tavataan juhlilla!

Raili

5-vuotias kypäräpäinen poika kaatuu miekka ja kilpi käsissään. Pian 3-vuotias rientää paikalle riemuitsemaan israelilaisten voittoa. Hän on juuri saavuttanut uskomattoman hienon voiton eräässä heidän suosikkileikissään. Ennen hyökkäystä, eli pehmopallon heittoa, tämä pieni soturi on kovaan ääneen huutanut mölisevälle jätille: Sinä tulet minua vastaan miekan ja keihään kanssa, mutta minä tulen Herran, Israelin Jumalan nimessä!

Kyseessä on tietysti Daavid ja Goljat, jonka pojat ovat oppineet lasten Raamatusta. Sitä luetaan päivittäin ja monet tarinat ovat tulleet lapsille tutuiksi. Aivan kuten minullekin tulivat aikoinaan. Tutut hahmot muuttuvat sitten eläviksi leikin kautta ja tapahtumat jäävät mieleen kantamaan elämässä eteenpäin. Uskon siemen on kylvetty pieniin sydämiin.

Haluaisin seuraavaksi kirjoittaa lukevani itse päivittäin useita lukuja Raamatusta, mutta valitettavasti se ei pitäisi paikkaansa. Toki usein luen pidemmältikin, mutta on myös päiviä, jolloin puhelimeen tuleva päivän jae jää ainoaksi lukukappaleeksi. Mikäli lukeminen jää vähälle pidemmäksi aikaa, huomaan sen elämässäni. Olenhan viettänyt parhaan ystäväni kanssa vain vähän aikaa, ja kun arjen kiireet täyttävät kalenterini, sydän täyttyy liian helposti murheista. ”Hiljaa kuihdun taivun tuuleen, huudan auttajaa, Sanan anna koskettaa.”

Yksikin jae voi toki ravita sieluani. Aivan kuin lyhyt tervehdys rakkaalta ystävältä, josta olen odottanut kuulevani pitkään. Kesken kiireisen työpäivän luettu jae jää monesti mieleen pyörimään. Ehkä se on tutusta kohdasta, ja voin muistaa sen laajemman kokonaisuuden, tai sitten etsin sen luettavaksi sopivana hetkenä. Mutta mitä enemmän luen, sitä paremmin voin.

Pyhä Henkikin käyttää Sanaa meitä vahvistaakseen. Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta (Room. 10:17). Meidän pitää tuntea Sana, jotta Pyhä Henki voi meitä tarvittaessa muistuttaa, jotta voimme kuulla Sanaa. Hän voi nostaa mieleemme Sananpaikkoja, jotka olemme aiemmin lukeneet, ja antaa niiden avulla rohkaisua ja ohjeita elämäämme. Ehkäpä poikieni mieleen joskus nostetaan Daavidin voitto ylivoimaisesta vihollisestaan.

Sana on tehty luettavaksi, opittavaksi, tutkittavaksi. Sen ymmärtämiseen saamme apua Hengeltä. Ja niin meidän uskomme kasvaa, Sanan kautta. Ja mitä enemmän luemme, sitä lähemmäs pääsemme Jumalan Elävää Sanaa, Jeesusta Kristusta.

Hanna Rei

Naisten kevätkokouksen päätöksiä

Naisten kevätkokous pidettiin Pohjanmaalla Jurvassa lauantaina 23.3. Paikalla oli ­­­­17 naista Vaasasta, Tampereelta, Jurvasta, Kauhajoelta, Vaajakoskelta, Vehniältä ja Vihtavuoresta. Virallisen kokouksen ja tarjoiluiden lisäksi oli järjestetty yhteislaulutilaisuus. Margitin kommenttina musiikkijuhla oli hyvä ja koko päivän tunnelma oli leppoisa! Raili veti etänä virallisen osuuden, jonka ohessa kuultiin niin hänen kuin Liisankin lähetystyökuulumisia.

Kevätkokouksessa hyväksyttiin edellisen vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus. Tiedottamista naisten blogin ja sähköpostiviestien kautta päätettiin jatkaa sellaisenaan. Vuoden 2024 teema on Sanan vuosi -rakas Raamattu, joka huomioidaan johtokunnan jäsenten kirjoituksissa blogiin ja viesteihin, sekä vuoden tapahtumissa, jotka kokous myös hyväksyi.

Tulevia tapahtumia

Naisten kesäleiri pidetään Kesärannassa to-su 25.-28.7. Raili on vastuussa leiristä ja Senni ja nuoriso lasten osuudesta. Muuhun opetusvastuuseen ovat lupautuneet Gunilla Koponen, Eija Kuula, Maija Neulanen ja Irmeli Torro. Virpi Sillanpää saattaa hyvinkin päästä mukaan ja Maija Latvalaa kysytään. Palautteiden perusteella lisäämme turvallisuutta uinnin yhteydessä. Yritämme pitää illan viimeiset hetket lyhyempinä ja napakoina. Hinta ja muut tarpeelliset tiedot ilmoitetaan leirikutsussa.

Naisten syyspäivät järjestetään Oriveden Päiväkummussa 7.-8.9. Ohjelmavastuussa ovat Kokkolan naiset.

Reetta Kylmäkoski kääntää materiaalin marraskuun rukouspäivään.

Kirkkokunnan kesäjuhlat järjestetään Porvoossa 14.-16.6

Pääsiäisajatuksia

Halusin seurata Jeesuksen viikkoa alkaen kiirastorstaista. Isoa pyykkiä silitellessä kuuntelin Lempäälän seurakunnan striimattua kiirastorstain messua, jossa Pietari (entinen koulukummimme) ja Kalat lauloivat. Messun lopuksi suntiot pukivat alttarin mustiin ja kynttilät sammutettiin. Vaikuttavaa. Pitkäperjantain pienessä tilaisuudessa täällä musiikki oli rauhallisempaa eikä rumpuja käytetty, joka sopi hyvin tapahtuman luonteeseen. Pääsiäisaamuna olin vähän pettynyt, kun ihania kansainvälisiä ylösnousemushymnejä oli vain kaksi; ”Because He lives!”

Parasta oli kuitenkin se, kun Aki pyysi minut mukaan Vaajakosken pääsiäisjumalanpalvelukseen, jossa väki istui pöydissä valkoisten liinojen kera. Olin tehnyt videon sen hetken kuulumisista ja Maija Neulanen rukoili puolestani.

Yritin elää läpi pääsiäisen tapahtumia, mutta enemmänkin olen kokenut niin, että Jeesus on kulkenut minun mukanani. Pääsiäisen jälkeen on aika, että Hän ilmestyy meille, opetuslapsilleen. Sitä me tarvitsemme arjen keskelle, eikö vain. Taivaaseenastumisen päivänä olenkin sitten jo koti-Suomessa jatkaen omaa, itsenäistä elämääni. Toivon, että voin kertoa jotakin niistä kokemuksista, joita olen matkalla jälleen oppinut.

Pääsiäissunnuntaina vetäydyin kahdeksi yöksi Sussexiin rannalle. Aallonmurtajan edessä on hiljainen poukama, missä uskaltaa uida. Yritin uida nousuveden aikaan (yläkuva) ja laskuveden aikaan (alakuva). Yhtä kaikki, uimapuku ja hiukset olivat täynnä hiekkaa. Nautin suuresti tästä pienestä vetäytymisestä ennen 50-vuotisjuhlia ja niiden järjestelyjä, joiden keskellä juuri nyt olemme. Tarvitsemme apua ja siunausta, koska tämän tyylin mukaan kaikki jää viime tippaan.

Sitä Siunausta toivon myös sinulle!

Raili Huhtala

Suomen baptistinaisten vuoden 2024 teema on ”Sana – rakas Raamattu”. Sama teema on myös Rakastu Raamattuun -sivustolla (https://rakasturaamattuun.fi/), joka on Suomen Ekumeenisen Neuvoston, Suomen Evankelisen Allianssin, Suomen Lähetysneuvoston ja Raamatunlukijain liiton tekemä sivusto. Kannattaa tutustua tähän materiaalipankkiin.

Miksi lukea Raamattua?

Kyselin ystäviltäni, miksi he lukevat Raamattua, ja tässä joitakin vastauksia: 

”Totta kai luen! Se on elävän Jumalan elävä sana.”
”Haluan tietää mitä Isä ajattelee.”

”Se on elämisen ehto.”
”Raamattu on kallio, jolla seison, ja se asettaa minut oikeaan asentoon elämän monissa tuulissa.”
”Jos usko on elämäsi tärkein asia, niin olisi outoa, jos et opiskelisi Raamattua.”
”Saan lohdutusta, rohkaisua ja ravintoa hengelleni siitä.”

”Raamattu ei ole mikä tahansa kirja, aina löytää uutta ja se on aina ajankohtainen.”

Joillekin Raamatun päivittäin lukeminen on hyväksi koettu tapa, josta ei haluta luopua.

Mikä estää lukemasta Raamattua?

Aika monella 80-luvun nuorella oli Raamatun sisäkannessa teksti: ”Tämä kirja pitää sinut erossa synnistä, tai synti pitää sinut erossa tästä kirjasta.” On tietysti muitakin syitä, jotka estävät meitä lukemasta Raamattua: kiire, väsymys, keskittymiskyvyn puute tai se, ettemme pidä Sanan lukemista tärkeänä.

Omassa elämässäni on ollut vaihe, jossa opiskelin Raamattua vain siksi, että olin vastuussa kerhon tai pyhäkoulun opetuksesta. Toisaalta usein käy niin, että opetus koskettaa eniten juuri opettajaa itseään.

Minulla on ollut myös aikoja, jolloin olen ollut jumissa jossakin päin Raamattua, ja tuo jumittuminen arjen kiireineen ja väsymyksineen on vienyt minut lähes hengellisen anorexian partaalle, olen ollut nääntynyt, nälkäinen ja janoinen. Emmehän elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Jumala on suuressa rakkaudessaan ja armossaan kuitenkin virvoittanut sieluani ystävien, seurakuntayhteyden ja jo ulkoaopeteltujen jakeiden kautta. 

Monesti myös hengelliset laulut tuovat lohtua ja virvoitusta. Kun Sanan lukeminen tuntuu kuivalta ja raskaalta, olemme ehkä unohtaneet pyytää Pyhää Henkeä avaamaan tuota sananpaikkaa ja puhumaan meille sen kautta. Nykytekniikka tuo meille monia mahdollisuuksia kuunnella Raamattua, vaikkapa lenkkipolulla.

Mahdollisuus

Sanan lukemisen ja opiskelun ei tarvitse olla suorittamista, vaan se on suuri mahdollisuus: voin kuulla Jumalan puhuvan minulle sen kautta. Opin tuntemaan Jeesuksen ja voin rakastua Häneen päivä päivältä enemmän. Sana on lääkettä keholleni (Snl. 4:22). Voin rukoilla Raamatun lupausten mukaisesti. Saan intoa, lohtua ja rohkaisua. Ja kun Sanaa on varastoituna sydämeen ja mieleen, niin Pyhän Hengen johtamina voimme ottaa sitä sieltä ja jakaa toisille (Room.10:8). Jumalan sana muuttaa meitä. D.L. Moody on sanonut: ”Raamattua ei annettu meille lisäämään tietoamme vaan muuttamaan elämämme.”

Haastan itseni ja sinut lukemaan, tutkimaan, miettimään ja opiskelemaan Raamatun sanaa. Tulkoon Raamattu rakkaaksi meille tänä vuonna ja saakoon Jumalan sana olla enemmän mielessämme, rukouksissamme ja puheessamme tulevina päivinä. Vuoden aikana tulemme näillä sivuilla lukemaan naisten kokemuksia Raamatun äärellä. Siunattua vuotta Sanan seurassa!

Maija Neulanen

Tulevia tapahtumia

Suomen baptistinaisten johtokunta vuodelle 2024 kokoontui ensimmäiseen etäkokoukseensa 22.1. Johtokuntaan kuuluvat Pirkko Kaskinen (varapuheenjohtaja ja kansainvälinen työ), Margit Sinisalo (rahastonhoitaja), Maija Neulanen, Ritva Palomäki, Hanna Rei ja Irmeli Torro, sekä itseoikeutettuna puheenjohtaja Raili Huhtala. Gunilla Koponen Kokkolan baptistiseurakunnasta on johtokunnan ulkopuolelta mukana suunnittelemassa opetusta tämän vuoden ja tulevien vuosien teemoista.

Baptistinaisten kevätkokous pidetään Jurvassa ylläolevan mainoksen mukaisesti. Toivomme sinne runsasta osanottoa jokaisesta naistenpiiristä!

Kokouksessa päätämme kesäleirin ohjelmasta. Leiri järjestetään Kesärannassa 25.-28.7.

Keskustelemme myös syyspäivistä. Syyspäivät on toivottu järjestettäviksi syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Kangasalan Pyysalon lisäksi myös Oriveden Päiväkumpua on kysytty. Toivomme tarjousten tulevan kevätkokoukseen mennessä. Kokkolan naistenpiiriä on kysytty syyspäivien ohjelmavastuuseen, mutta muutkin halukkaat piirit voivat ilmoittautua!

Lähetysterveisiä

Olen teettämässä kahdella ammattikoululla myytäviä vaatteita Suomeen. Vasemmanpuoleisista kankaista teetän Makenissa kotimekkoja ja kasseja. Oikeanpuolisista kankaista tehdään Suomessa tehtyjen kaavojen mukaisia mekkoja ja puseroita ja olin näistä vaatteista pitämässä oikein pajan Freetownissa. Edellisillä myyntirahoilla saatiin Makeniin koristeompelukone ja Lunsarin ammattikoululle 10 kuukauden palkkarahat, jotta he voivat jatkaa toimintaansa.

Naisten ylläpitämät ammattikoulut ovat siirtyneet kirkkokunnalle. Täällä Freetownissa, jossa vaatteita nyt teetämme, opettaja on joutunut viime ajat työskentelemään vapaaehtoisena. Naisten johtokunta päätti antaa puolen vuoden palkkarahat (225€) opettajalle, jotta he voivat tänä aikana ommella meidän vaatteemme. Säästimme naistentilin rahaa siinä, että Qatar Airways kuljetti kaikki kolme laukkuani samaan hintaan, eikä heille tarvinnut tällä kertaa maksaa ylimääräistä. Kolmas laukku sisälsi vauvanvaatteita.

Vauvanvaatteet on jo viety Nonkobaan ja nyt pakkailen Kassirien reissua varten. Eilen sain valikoinnit tehdyksi, mutta pakkaan setit vielä muovipusseihin. Kassiriessa ja Mambolossa ovat tällä erää viimeiset maaseudun opepajat ja maaliskuulla keskityn muihin tehtäviin.

Minun pankkikorttini kuoletettiin ja se tekee elämän hankalammaksi, mutta ei mahdottomaksi, kun setelirahani ovat nyt loppuneet. Kiitos, jos muistatte asiaa reissujeni ohella.

Liisa Luoto lähettää terveisiä koulutyöstä ja pyytää muistamaan häntä lasten kanssa.

”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.” Näin alkaa perinteinen joulurauhan julistus, joka on kaikunut jo 1300-luvulta asti Suomen Turusta. Jälleen tämänkin vuoden jouluaattona, jos Jumala suo, tuomiokirkon kellojen lyötyä kaksitoista ilosanoma Vapahtajan syntymästä kajahtaa Brinkkalan talon parvekkeelta Turun kaupungin protokollapäällikön lukemana. Vanhalle Suurtorille kerääntyy vuosi vuoden jälkeen tuhansia ihmisiä kuuntelemaan tuota maailmanhistoriaa mullistaneesta tapahtumasta julistavaa ihanaa sanomaa. Tilaisuutta voi seurata myös radion, television ja internetin kautta ympäri maailmaa. Tämä mahtava perinne sykähdyttää ja ilahduttaa minua suunnattomasti yhä uudelleen.

Ensimmäisen kerran ilouutinen Vapahtajan syntymästä kajahti noin 2020 vuotta sitten enkelin ilmoittamana, noin 3400:n kilometrin päässä meidän asuinsijoiltamme. Saamme olla kiitollisia menneille sukupolville siitä, että uutinen on pysynyt voimissaan ja tavoittanut meidät. Saamme myös olla kiitollisia siitä, että sitä yhä kaiutetaan rakkaassa kotimaassamme. Kirjoitan tätä juttua isänpäivänä 12. marraskuuta. Mieleni valtaa ylenpalttisen suuri ilo ja kiitollisuus myös omia esi-isiäni kohtaan, isääni ja isoisiäni sekä äitiäni ja isoäitejäni. Suvussani on sukupolvien ajan eletty tuota sanomaa todeksi ja välitetty sitä lapsille ja lastenlapsille. Olen erityisen onnekas saatuani niin mittaamattoman arvokkaan perinnön ja parhaan mahdollisen kasvualustan. Toivon, rukoilen ja uskon, että siunaus ei pysähdy minun sukupolveeni.

Jostain syystä en aiemmin tykännyt ollenkaan laulusta ”Maa on niin kaunis…”. Äitini kuoltua tapahtui täyskäännös sen suhteen. Laulun sanoma, varsinkin toinen säkeistö alkoi elää ihan uudella tavalla. ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.” Siinä on juuri jotain olennaista siitä, mitä oman perheeni ja sukuni keskellä olen saanut kokea. Ihan mahtavaa!  

Tuota samaa siunausta olemme Suomessa saaneet kansakuntanakin kokea. Ennen joulurauhan julistusta tilaisuudessa lauletaan virsi ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina…”. Kansamme ja maamme ainoa todellinen linna ja turva näinäkin aikoina on Jumala. Hänelle saamme olla kiitollisia vapaasta ja itsenäisestä isänmaasta. Siniristilippummekin kertoo suuren sanoman. Nyt on meidän vuoromme sukupolvien ketjussa pitää rohkeasti esillä ilosanomaa Vapahtajasta ja sitä tosiasiaa, missä on todellinen turva ja parantava muutosvoima niin yksilön kuin kansakuntienkin elämässä.

”Kyl me Jeesuksesta lauletaan. Vaikka maailma tahtoo vaientaa, me lauletaan.” Näin naseva teksti löytyy Suomen, ellei koko maailman, pitkäikäisimmän bändin Pro Fiden uunituoreesta julkaisusta. Siinäpä suosikkibändiltäni mainio malli meillekin!

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei ole muuta tietä Jumalan luo. Ei ole muuta perimmäistä totuutta. Vain Hänessä voidaan löytää todellinen elämä, joka kantaa kuolemankin yli. Edelleen on voimassa enkelin aikoinaan kertoma ilouutinen. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, kuten oli luvannutkin jo ihmiskunnan historian alkuaikoina. Ja tämä kaikki ihan vaan lahjana!

Ihanaa, että saamme iloiten viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa tänäkin jouluna. Annetaan ilon pulputa niin, että maailma näkee ja kuulee. On todellakin aihetta juhlaan.

Toivotan riemullista ja siunattua juhla-aikaa kaikille!

Pirkko Kaskinen    

Muistoja syyspäiviltä

Rukousta, sanaa, laulua ja mukavaa yhdessäoloa

Naisten syyspäivät viihtyisässä Pyysalon leirikeskuksessa Kangasalla vietettiin 21.-22.10. Järjestelyvuorossa olivat Keski-Suomen naiset, joista moni olikin jo saapunut edellisenä iltana ahkeroimaan kauniita kukkakoristeita yms. Saavuttuamme päärakennukseen oli meitä vastassa ystävälliset siskot Panda-pussin kera. Koin olevani tervetullut.

Herkulliset ruokatarjoilut jäsensivät kätevästi ohjelmaa, joka alkoi syyskokouksella. Välillä pystyi ostamaan käsitöitä naisten työn hyväksi ja arpoja Sierra Leonen työn hyväksi. Arpajaispalkintoja olikin tuotu runsain mitoin.

Päivien aiheena oli rukous ja saimme kuulla runsaasti todistuksia rukousvastauksista. Oman alustuksensa aiheesta pitivät Gunilla K, Eija K, Maija L. sekä Raili H, joka esitteli myös Sierra Leonen työtä. Välillä jakaannuimme 4:n hengen rukoustyhmiin toistemme eestä rukoilemaan. Yhteisessä rukouksessa saimme kuulla myös rohkaisevaa profetiaa.

Lauluryhmä Ester Jyväskylästä oli musiikissa Ursulan johdolla 4:n naisen voimin. Muitakin muusikoita oli palvelemassa laulun sekä kitaran- ja pianonsoiton lahjoillaan. Minua puhutteli erityisesti Gunillan esittämä laulu Milloin Viimeksi, joka jäi korvamatona soimaan päähäni.

Ruuat ja kahvit Pandan lakuineen ja suklaineen tuntuivat maistuvan sisarille, ja oli mukavaa keskustella tuttujen ja uusienkin siskojen kanssa. Tunnelma oli lämpimän salliva, ja läsnä sai olla juuri omana itsenään. Huumorikin kukki mukavasti ja sai meidät monesti nauramaan.
Myös jumppahetket sekä illalla (ranta)saunominen (uinteineen) kuuluivat ohjelmaan. Illalla saimme nukahtaa rauhaisaan uneen monikerroksisessa toimintakeskuksessa, joka oli samalla päärakennus.

Ohjelma oli melko tiivis, johtuen ilmeisesti lyhyestä viikonlopun ajasta. Kaikkiaan meitä taisi olla koolla liki 60 naista, joista osa päiväkävijöitä. Ilmatkin suosivat kivasti, tosin pois lähtiessämme alkoi sataa lunta. Kokonaisuutena ihanat naisten päivät minulle uudessa paikassa.

Kiitollisena Katja Koskinen (myös Keski-Suomesta)

Syyskokouksen päätöksiä

• Uuden 5-vuotisen opetussuunnitelman teemoina tulevat olemaan Sana, Sovinto, Seurakunta, Suunnitelma ja Siunaus. Rakas raamatun Sana ohjaa meitä Sovintoon Jumalan ja itsemme kanssa. Tarvitsemme Seurakuntaa löytääksemme Suunnitelman, että voisimme olla Siunauksena toisille.
• Päätettiin pitää kevään suunnittelupäivä Pohjanmaalla Jurvassa tai Kauhajoella. Alustava aika on lauantaina 23.3.2024.
• Johtokuntaan valittiin uusina jäseninä Hanna Rei ja Irmeli Torro vuosiksi 2024-26. Johtokunnassa jatkavat Ritva Palomäki ja Raili Huhtala, jotka on valittu vuosiksi 2023-25 sekä Margit Sinisalo, Maija Neulanen ja Pirkko Kaskinen, jotka on valittu vuosiksi 2022-24.
• Naiset maksavat baptistikirkon lapsi- ja nuorisotyölle tukea 100 € / kk.
• Baptistinaiset päättivät alkaa maksaa yhtä opettajastipendiä Sierra Leoneen 300€ /vuosi.

Suomen baptistinaisten tili on Suomen baptistikirkko FI73 1581 3000 0381 08.

Viitenumerot 201825 Lapsi- ja nuorisotyö, 40002 Sierra Leonen työ, 50005 naistentyö

Lähetystyöstä

Liisan ja Tuomon kotimaassa on alkanut syksy. Tuulee ja on viileää ja takit ja hatut ovat tarpeen ja välillä saappaatkin.

Rukousaiheena on maan turvallisuustilanne, jotta perhe voisi pysyä asemapaikallaan ja työt voisivat suunnitellusti jatkua.

Muistetaan maailman sotaa käyviä kansoja ja alueita!

Raili pakkailee tavaroita lähteäkseen 28.11 Sierra Leoneen. Siitä matkasta voit pian lukea Raili reissaa -blogin puolelta.

Siunausta ja johdatusta meidän kaikkien uuteen vuoteen!

Viime viikolla opetin lapsille uuden laulun “Rukous on silta” sillä tarkoituksella, että he oppisivat laulamaan sen ja muistamaan, että Jumalaa voi rukoilla, oli elämän tilanne millainen tahansa. Oli sitten sydän täynnä iloa tai huolia, Jumala kuulee ja tahtoo auttaa.

On lohdullista ajatella, että rukous voi olla ikään kuin silta siihen toiseen todellisuuteen, jota emme vielä näe, mutta tiedämme sen olevan. Rukous voi olla heikko ja hiljainen, mutta se silti vie viestin eteenpäin. Rukous tuo rauhan, vaikka elämässämme on asioita, jotka vievät rauhan ja jopa yöunet pois. Kuitenkin Jumalan läsnäolo rukouksessa tuo levon ja voimme olla varma, että Jumala hallitsee, tapahtui mitä tahansa elämässämme tai ympärillämme maailmassa. Ei tarvitse osata kauniita sanoja, ei tarvitse suuria lausahduksia, riittää kun tulet Jeesuksen luokse ja hiljaa rukoilet. 

Muistakaa Raamatun käännöstyömme täällä kaukana, ja että kääntäjämme vaimo voisi tulla uskoon ja haluaisi kuulla Jumalasta.

Muistakaa koko tiimiämme, sillä usein sairaudet tai läheisten sairaudet hidastavat työtä. 

Muistakaa minua lasten kanssa, kun olemme aloittaneet hitaasti viskarivuotta Helinän kanssa, mutta hänellä on todella paljon ongelmia kuuliaisuudessa. Tarvitsen hirmuisesti itsehillintää, kärsivällisyyttä ja rakkautta lapsia kohtaan ja joskus päiväni ovat henkisesti hyvin raskaita. 

Kuvassa Helinä ja Eelis matematiikka-tuokion mölkkypelissä

Siunaten, Liisa Luoto

Tulevia tapahtumia

Naistenpäiville voi tulla kuka tahansa nainen, jota tapahtuma kiinnostaa. Ilmoittautumistiedot ja hinnat löydät julisteista. Lähde rohkeasti mukaan!

Raili on lähdössä lähetysmatkalleen Sierra Leoneen marraskuun loppupuolella. Kiitos, jos muistat, että valmistelutyöt tulevat hyvin ja ajoissa tehdyksi. iloitsen siitä, että voin jälleen kerran auttaa paikallista kirkkokuntaa ja sen opettajia koulutyössä, joka on omaa alaani. Kentällä olen kuitenkin aivan erilaisessa kulttuurissa ja sen kohtaaminen aiheuttanee haasteita. Kiitos, jos kuljet rukouksin kanssani.

Sierra Leonen matkaa voit pian seurata RAILI REISSAA -osiosta.

Joitakin aikoja sitten kuuntelin Mikko Kuustosen elämäkertakirjan. Olen Kuustosen kanssa aika lailla samanikäinen ja olikin hauska huomata, kuinka samankaltaisia lapsuutemme vuodet olivat. Isämme olivat käteviä käsistään, faustia pitäviä sotaa käyneitä miehiä. Kuustosen isän korvan takana oli holkki, minun isälläni pieni kynänpätkä. Äitimme olivat työtä pelkäämättömiä ahkeria ihmisiä, jotka ompelivat meidän lasten vaatteet itse. Koulussa soitimme nokkahuilulla ”Ostakaa makkaraa, markalla ja kahdella jo paljon saa.” Sisaruksia Kuustosella oli peräti kuusi, minulla viisi. Ei ollut pesukonetta eikä käyty ulkomailla. Televisiosta tuli Peyton Place.

Mikon ollessa murrosiässä hänen äitinsä kuoli ja se oli nuorelle pojalle kova paikka. Minä puolestani kipuilin itsemurhan tehneen veljeni menettämistä. Äidin sairastuttua Mikko haki turvaa ja rukousapua seurakunnan nuorista. Mikko rukoili äidin parantumista ja minä leirillä veljeni selviämistä. Rukouksista huolimatta Mikon äiti ja minun veljeni kuolivat. Surusta ja pettymyksestä huolimatta emme luopuneet uskosta, siitä kiitos Jumalalle.

Tähän ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Mikosta tuli kuuluisa muusikko, minusta lähes näkymätön kirjanpitäjä. Tosin Kuustonen sanoo kirjassaan, että musiikin tekeminen on samanlaista työtä kuin tekisi kirjanpitoa. No, enpä tiedä, ei kirjanpito kovin luovaa ole. Sitä paitsi sanotaan, että luovat kirjanpitäjät ovat linnassa. Mutta yhtä kaikki, työntekoa varmasti aika ajoin molemmat.

Muusikkona Kuustonen ja kumppanit kiersivät tilaisuudesta toiseen laulamassa ja hoitamassa ihmisten sieluja. Alle kaksikymppisenä kaverina hän kuunteli särkyneiden ihmisten murheita ja ulkoa opittujen fraasien avulla yritti johdattaa ihmisiä Jeesuksen luo, kunnes itse uupui ja särkyi ja jäi pois seurakunnan toiminnasta. Aina näihin vuosiin asti hän on saanut ikävän sävytteisiä viestejä ja kirjeitä entisiltä uskon sisarilta ja -veljiltä. Monet ovat sanoneet, että tuskinpa hän edes oli koskaan oikeasti uudestisyntynyt. Näin ulkopuolisena ajattelen, että melkoista hyväksikäyttöä, mutta eipä tämä taida olla kovin vierasta meidänkään ”piireissä”. Uuvutammeko vasta uskoon tulleen heti lähtömetreillä, koska niin moni nuori tai uskoon tullut jää pois seurakunnistamme.

Miksi sitten kirjoitan tästä. Meillä kaikilla on varmasti läheisiä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet pois seurakunnastamme. Lisäksi tänä päivänä televisiosta tulee monenlaisia tosi tv -ohjelmia ja kovin monessa ohjelmassa esiintyy ihmisiä, jotka ovat uskovaisten vanhempien mm. pastoreiden tai uskovien muusikoiden lapsia. He ovat menettäneet uskonsa, ovat ateisteja, agnostikkoja tai eivät usko enää mihinkään korkeampaan voimaan. Ovatko he pettyneet Jumalaan vai sittenkin meihin epätäydellisiin sisariin ja veljiin, isiin ja äiteihin? Naistenleirillä annettiin haaste rukoilla jonkun muun kuin läheisen puolesta (toki läheisemme ovat varmasti meidän jatkuvassa rukouksessamme ja päivittäisissä huokauksissamme). Olen kuitenkin päättänyt rukoilla erityisesti näiden julkisuudessa olevien ihmisten puolesta, että he löytäisivät Jeesuksen uudelleen. Kuustosen tavoin moni ei halua kertoa nykyistä suhdettaan Jumalaan tai uskoon, koska pitää sen henkilökohtaisena asiana. Kuitenkin Jeesus on antanut meille tehtävän kertoa hänestä ja viedä evankeliumia eteenpäin.

Itse olen huonoistakin huonoin, mitä tulee evankeliumin julistamiseen, mutta hiljaiseen rukoukseen ei tarvita erityistä rohkeutta tai edes hienoja sanoja. Siksi haluankin rohkaista jokaista rukoilemaan vaikkapa jonkun seurakuntayhteydestä lähteneen puolesta. Jumala on luvannut olla kanssamme ja kuulla vajavaisetkin rukouksemme.

Siunattua alkavaa syksyä!

Margit Sinisalo

TERVEISET NAISTENLEIRILTÄ KESÄRANNASSA 20.-23.7.2023

Leirin aiheena oli ” Rukouksen siivin”.

Perinteisesti naisten viikolle sijoittuva leiri alkoi hyvin kesäisissä merkeissä. Osa naisista oli saapunut jo keskiviikkoiltana paikalle ja torstain lounaalle saapui pikkuhiljaa lisää väkeä. Itselläni oli mahdollisuus olla koko leirin ajan, tosin tänä vuonna en saanut mukaani ketään perheestäni. Mutta se ei haittaa, sillä baptistinaisten joukko on tuttua ja kaikki ovat ystäviäni. Leirin ohjelma alkoi Eija Kuulan alustuksella; Hän totesi, että rukous on kaikille tuttu, mutta Jumala ei kuitenkaan kuule kaikkia rukouksia, mm. turhia rukouksia ja mikäli meillä on vääryys sydämessä.

Millä tavalla meidän tulee rukoilla? Siihen ei kukaan pysty vaikuttamaan, kuinka me kommunikoimme Jumalan kanssa, Jumala tuntee meidät ennen kuin meille tulee edes ajatus. Ihmisessä on sisäinen tarve rukoilla ja Jumala on kiinnostunut meistä.

Kiitosrukous kunnioittaa Jumalaa, tosi kiitos on armon hedelmä. Jumala voi puettaa oikeaan taisteluvarustukseen rukoilijan.

Rukous voi olla myös sanaton. Tähän voin lisätä oman kokemukseni. En ollut vielä silloin uskossa, kun eräs uskovainen rouva kysyi minulta, voiko hän joskus muistaa rukouksin minua. Annoin luvan ja samassa tunsin itse, miten rukous meni saman tien ylös!

Ensimmäinen päivä jatkui kahvin ja saunomisen merkeissä päivälliseen. Tutustumisiltahetken piti Raili ja Maija N. Mietittiin, mistä meidän etunimet juontaa ja millaisia tarinoita meillä on nimistämme. Maija muistutti meitä, miten raamatussa meille luvataan sota-asu Ef. 6.

Perjantaina Gunilla Koponen piti raamattutunnin, jossa mm. Dan. 10:11–12 ”Sinun sanojesi tähden on lähdetty liikkeelle”. Minkälainen rukous sitten saa muutoksen aikaan? Luuk. 18:10–13 on vertaus fariseuksesta ja publikaanista. Sellainen rukous, joka lähtee sydämestä ja haluaa tehdä Jumalan tahdon. Heb. 11:6 mukaan täytyy olla myös uskoa. Gunilla jakoi meidät pienryhmiin, joissa jaoimme omat rukousaiheemme ja rukoilimme toistemme puolesta.

Virpi Sillanpään alustuksessa Luuk. 11:1 opetuslapsetkin pyysivät Jeesusta opettamaan, kuinka tulee rukoilla. Jeesus haluaa, että me lähestymme häntä Fil. 4:4-7 anoen ja kiitoksen kanssa. Virpi kehotti meitä myös puhumaan ihmisistä ensin Jumalalle ja sen jälkeen ihmisille Jumalasta.

Perjantaina meille oli lämmitetty savusauna, joka on aina yhtä miellyttävä kokemus.

Iltahetkessä Irmeli esitti monologin Magdalan Marian tuntemuksista Jeesuksen viimeisinä hetkinä. Oli kyllä puhutteleva ja mukaansatempaava esitys, aivan kuin olisin itse ollut mukana.

Lauantain raamattutunnin meille piti Maija Latvala aiheena Isä meidän -rukous.

Miksi juuri Isä? Jeesuksen oma esimerkki Getsemanessa, ristillä. Yleisempi tapa on puhutella Jumalaksi, Herraksi tai kuninkaaksi. Rukous ei ole magiaa, Jumalaa ei voi manipuloida, eikä häneen tarvitse vedota pitkin luetteloin. Nimen Isä pyhittäminen on sen haltijan (Jumala) kunnian säilyttämistä.

Mikä minulle on vaikeinta; luottaa, pyytää vai antaa kunniaa? Mitä tarkoittaa Jumalan valtakunnan tuleminen? Jeesuksen mukaan valtakunta kuuluu köyhille (Matt. 5:3, Luuk. 6:21,22). Jumalan valtakunta on jo nyt läsnä, mutta myös jotakin vasta ajan lopussa toteutuvaa. Valtakunta on köyhien yhteisö, joka ilmenee ateriayhteytenä, sairauksien paranemisena ja pahojen henkien karkottamisena.

Miten sinä vaalit yhteyttä ja ”parannat”? Uskallanko rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista? Jumalan tahto ei ole jotakin, mitä tapahtuu vain meistä riippumatta. Me teemme sitä. Me tarvitsemme Jumalan tahdon tapahtumista elämässämme. Oma tahto voi myös kasvaa kohti Jumalan tahtoa, mutta näiden sekoittamista pitää varoa.

Miksi vain leipää? Leipä ja välitön toimeentulo olivat monen huolenaiheita. Leipää pyydetään vain tälle päivälle, ei tulevalle, mikä on osoitus Jumalan huolenpitoon turvaamisesta.

Miksi saan anteeksi vain anteeksiantamalla? Kysymys velasta oli monille hyvin konkreettinen. Meidän ”velkamme” on usein tunnehintaa, joka jonkun on suoritettava. Jeesuksen seuraajat ovat uusi ”temppeli”, Jumalan läsnäolon erityinen paikka. (Ef. 2:19–22, 1 Piet. 2:5) Lopuksi vielä kiusaus. Kiusaus tarkoittanee yksinkertaisesti uhkaavaa tilannetta.

Tuttu Jeesuksen itsensä opettama rukous sai Maijan raamattutunnin aiheena paljon uusia näkökulmia ja miettimisen aihetta.

Neulasen Maijan ihana lepohetki järjestettiin parvella, missä lattia täyttyi patjoilla lepäävistä sisarista. Maija lukee kohtia raamatusta ja rukoilee välillä. Toiset kokevat Jumalan kohtaamisen hiljaisessa hetkessä, toiset nukahtavat, kukin tavallaan. Lähetysasioista kertoi Raili ja toi myös Luodon Liisan ja Tuomon kuulumiset. Käsitöinä teimme isoäidin neliöitä peittoja varten

Lauantaipäiväksi oli tullut paljon päiväkävijöitä, muutama aivan ensikertalainenkin. Toivottavasti he kokivat olleensa tervetulleita, sillä mukaan mahtuu lisää porukkaa ja hienoa, että nyt voivat äidit tulla lapsineen mukaan.

Iltahetkessä Gunilla oli pyytänyt joitakin todistuksia ja oli myös leikkimielinen tietokisa. Lapset esittivät lauluja ohjaajiensa Jeminan ja Fridan johdolla.

Lauantai-illan päätteeksi oli makkaranpaisto nuotiolla. Ritva oli valjastettu nuotion sytyttäjäksi ja juuri vähän ennen tuli kova tuulenpuuska ja sateenuhka, muutama pisarakin ehti tulla. Siinä nousivat rukoukset ylös, että ei nyt vettä, koska meillä on iltanuotio. Ei satanut, mutta seuraavana aamuna Irma oli laittanut viestiä, että kun hän oli lähtenyt iltapalan jälkeen kotiin, niin vettä oli tullut jo siinä muutaman kilometrin päässä!  

Meitä ei montaa jäänyt enää viimeiseksi yöksi, mutta hyvin saimme loppusiivot tehtyä ja Raakel ja Lilja häärivät keittiöllä koko ajan tarjoten meille runsasta ruumiin ravintoa. Maija oli tietenkin mukana ja nyt oli ollut hauki syönnillä, kun saatiin kalapihvejä. Jälkkärikahvia juodessamme totesimme meillä olleen taas hyvä leiri; Sää suosi, uimavesi oli lämmintä ja saunat kuumenivat tarvitsijoille. Iloitsimme lastenohjaajista, jotka osaavat huolehtia lapsista ja huoltajat saavat osallistua ohjelmaan. Iloitsimme myös siitä, että ohjaajat kasvavat osaksi tätä naisten porukkaa Senniä unohtamatta.

Kiitos Taivaan Isälle. Kiitos meille kaikille, jotka rukoillen tulimme leirille ja toivottavasti saimme voimaa ja vastauksia tuleviin päiviin. Rukouksen siivet kantavat ja kotiläksyksi saimme puhtaan paperin, johon mietimme sellaisen rukousaiheen, joka ei kuulu jokapäiväiseen rukouslistaamme. Syyspäivillä kuulemme sitten rukousvastauksia!

Ritva Palomäki

Tulevia tapahtumia

• Ilmoittautuminen Suomen baptistinaisten syyspäiville Kangasalan Pyysalossa 21.-22.10 on auki. Julkaisemme päivien tarkemman ohjelman nettisivuilla myöhemmin. Päivien aikana pidämme myös syyskokouksen, jonka asialistan julkaisemme myöhemmin.
• Railin tarkoituksena on lähteä ensi talveksi jälleen Sierra Leoneen. Lähtö on todennäköisesti marraskuun alkupuolella. Tästä matkasta ja sen ohjelmasta saat pian lukea lisää.
• Muistetaan rukouksissamme syyspäiviä, Railin matkasuunnitelmia sekä Luodon perhettä. Kiitetään siitä, miten Jumala oli kanssamme kesäleirillä ja muistetaan edelleen, että rukous kantaa. Muistetaan myös toisiamme!