Rukouspäivän 2020 raamattutunti – Täyteläistä elämää Jeesuksen lammastarhassa

Joh. 10:1-18

1. Kuka omistaa lampaat? (Jumalan lasten vapaus)

Vertaus Jumalan kansasta vailla paimenta vaeltavina lampaina löytyy Jesajan kirjan 53. luvun jakeesta 7. Jeesus käyttää sitä nuhdellakseen oman aikansa Israelin johtajia huonosta johtajuudesta. Hän osoittaa, etteivät he olleet ainoastaan sokeita, vaan ”varkaita ja rosvoja” (Joh. 9:41-10:1), jotka varastivat lauman sen oikealta omistajalta. Palkattuina paimenina he kohtelivat lampaita väärin. Ylpeydessään he eivät edes tunnistaneet lampaiden oikeata omistajaa ja päästäneet häntä sisään.

Vertaus on haastava, sillä Jeesus viittaa siinä itseensä lampaiden paimenena, jolle oven vartijan tulee avata ovi, mutta on samanaikaisesti toisaalta myös tuo ovi. Kertomusta on helpointa tarkastella siten, että sen tarkoitukseksi ymmärretään sen esiin tuominen, ettei Jeesus hyväksy vääriä paimenia. Lisäksi hän väittää itse olevansa oikea paimen.

Jumalan seurakunnan muodostavan lammaslauman elämän täyteläisyys riippuu maallisesta paimenesta, mikä on joskus ongelmallista. Viime aikoina olemme kuulleet seurakuntien paimenista, jotka ovat pettäneet laumansa ja Jumalan lankeamalla syntiin seksuaalisesti tai muilla ilmeisillä tavoilla. He ovat käyttäneet väärin asemaansa ja valtaansa johtajina. Valitettavasti heidän uhrejaan ovat ensisijaisesti olleet naiset.

Väärät paimenet ”varastavat, tappavat ja tuhoavat” lampaat (jae 10). Lampaiden on vaikea kuunnella heidän ääntään, koska he tietävät, että Jumalan ääni on toinen; elämä ja rakkaus ei satuta, eikä aiheuta kipuja. Elämää ei löydy paikoista, joissa hyväksikäytetään ja lukitaan sellaiseen ahtauteen, jossa ei voi enää elää. Jeesus on erilainen paimen. Hänen avullaan lampaat pelastetaan (jae 9) jatkuvasta itse itsensä valtuuttaneiden paimenten pelosta.

Elämä Jeesuksen lammastarhassa on erilaista kuin huonojen paimenten tarhoissa. Lampaat pelastuvat astuessaan sisään Jeesuksen tarhaan, mutta niitä ei orjuuteta lammaskarsinan muurien sisälle. Jeesus on ovi. He voivat käydä sisään ja ulos, ja löytää laitumen. Tämä on kuva kotiin tulemisesta, mutta myös vapaudesta käydä ulos ja tutkia, löytää uusia laitumia, joissa ruokailla ja joilla löytää iloa pulppuava elämä: ”Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden” (jae 10). Jeesus on ovi sekä suojaan että vapauteen.

Lammastarha, jota huijaripaimen hoitaa edellä kuvatulla tavalla, tunnistetaan helposti ahdasmielisyydestään. Sellaista tarhaa ei ole tarkoitettu lampaille, vaan sen tehtävä on edistää väärien vartijoiden ylpeyttä ja voimaa.

Mieti ja arvioi hetki omaa kokemusta seurakunnastasi. Onko se turvallinen paikka, jossa löydät suojan? Onko se avoin paikka, jossa voit kokea vapautta ja elämän yltäkylläisyyttä?

Kiitä Jumalaa seurakuntasi hyvistä ”ovenvartijoista”, ihmisistä, jotka johtavat oikein ja toimivat Jeesuksen tavoin. Mikään ei ole kauniimpi kuin seurakunta, jossa paimenena on Jeesus, ja jossa ovenvartijat tunnistavat Hänet ja antavat Hänen tulla sisään.

Rukoile seurakuntasi puolesta, jos sinua kohdellaan siellä huonosti. Muista että olet ensisijaisesti vastuussa Jeesukselle, oikealle Paimenelle. Lammastarha kuuluu hänelle, ei ihmisille. Sinäkin kuulut Jeesukselle. Ehkäpä sinun tulisi kuunnella enemmän Jeesuksen ääntä kuin väärien paimenien. Ehkäpä sinun tulisi elää Jumalan lasten vapaudesta käsin. Rukoile itse itsensä valtuuttaneiden paimenten uhrien puolesta.

2. On myös muita lammastarhoja? (Rakastammeko muita niin kuin itseämme?)

”Hyvä paimen” tuntee omansa (jae 14), mutta hänellä ei ole vain yhtä tarhaa. On muitakin lammastarhoja (jae 16), jotka kuuluvat Jumalalle, ja sitä meidän on joskus vaikea ymmärtää. Olemme itsekeskeisiä ja itseriittoisia. Jos Johannes kirjoitti Efesossa ensimmäisen vuosisadan lopussa – kuten perinteisesti ajatellaan – häntä saattoivat innostaa siihen kristittyjen erimielisyydet. Oli niitä, jotka olivat taustaltaan juutalaisia, ja niitä, jotka olivat taustaltaan pakanoita (vertaa Ef. 2:11-13). Seurakuntien vaikeudet johtuivat myös eri kansallisuuksista – niin juutalaisuudesta kuin kreikkalaisuudestakin. Mutta Kristus ei tullut vain yhtä kansaa varten, vaan ”kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset” (Joh 11:52). Tällä laumalla on vain yksi paimen, vaikka lammastarhoja ja niiden ovenvartijoita on monia. Lampaat tunnetaan siitä, että ne puolestaan tuntevat paimenensa äänen ja tulevat hänen luokseen. Siksi ”on oleva yksi lauma” aivan kuten kaikilla on myös ”yksi paimen” (Ef. 2:14-22).

Kirkko on jakautunut. Se on osin välttämätöntä, koska olemme sidottuja maantieteelliseen paikkaamme, eikä meillä monesti ole muuta mahdollisuutta. Joskus aiheutamme jakautumista, vaikka Jeesus haluaisi yhteyttä. Yltäkylläinen elämä syntyy sitä kautta, että havaitsemme, ettei Jumala ole vain niille, jotka ovat meidän kaltaisiamme ja toimivat kuten mekin, tai kuuluvat meidän seurakuntaamme. Kristukselle kuuluvat on kutsuttu menemään ulos ja näkemään, että on myös ”muita lammastarhoja”, jotka kuuluvat Kristukselle. Jos toiset lampaat kuuluvat hänelle, niiden täytyy kuulua meihinkin, jos olemme Kristuksen omia. Apostoli Paavali käyttää kuvaa Kristuksen ruumiista tarkoittaen koko kirkkoa, ei vain meidän paikallista seurakuntaamme. Kun olemme yhteydessä toisiimme, voimavarat virtaavat ja elämme kaikki näin syntyvää täyteläistä elämää.

Kerro kokemuksistasi maailmanlaajuisesta seurakunnasta. Oletko kuullut eri tunnustuskuntien ja kulttuurien kristityistä sinuun syvästi vaikuttavia tarinoita, joista olet myös oppinut jotakin? Miten kulttuurien erilaisuus on järkyttänyt sinua ja toisaalta ollut myös rikastuttavaa? Rukoilkaa yhdessä eri mantereiden puolesta, kiittäen Jumalaa ”yhdestä laumasta” ja elämästä, jota tuo lauma heijastaa kaikissa maailman pikkukolkissa sisariemme ja veljiemme kautta.

Joskus maailma tulee luoksemme. Pystymmekö todella ottamaan lämpimästi vastaan ihmisiä, joiden ihonväri, kansallisuus ja kulttuuri eroavat omastamme? Miettikää yhdessä, mitä voisitte tehdä, jotta oma seurakuntanne hyväksyisi erilaiset ihmiset. Rukoilkaa ”toisten lammastarhojen” puolesta ja yhteytenne puolesta.

Ksenia Magda toimi BWA:n naistentyön puheenjohtajana 2015-2020. ”Kiitän siitä, että sain palvella teitä kuluneet viisi vuotta. On ollut ilo tavata useita teistä eri puolilla maailmaa.” Australialainen Karen Wilson aloitti viime heinäkuussa oman viisivuotisen puheenjohtajakautensa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s