Helmikuun alustus – Hyvän maaperän salaisuus

Kylväjävertaus lienee liki kaikille Raamattunsa toisinaan avanneille tuttu. Maaperät vertautuvat erilaisiin tapoihin ottaa vastaan ja vastata evankeliumiin. Mutta mikä lopulta ratkaisee, juurtuuko evankeliumi maaperään? Ja jos juurtuu, mikä ylläpitää sen kasvurauhaa ja edistää sadon syntymistä?

Kylväjävertaus löytyy kaikista kolmesta synoptisesta (keskenään samankaltaisesta) evankeliumista, eli Matteuksesta (13:1–9), Markuksesta (4:1-9) ja Luukaasta (8:4–8). Se on malliesimerkki Jeesuksen vertauksesta siinä mielessä, että siinä hyödynnetään ajanlaskun alun Palestiinan alueen maaseudun ihmisten – siis Jeesuksen kuulijoiden – jokapäiväiseen elämään tiiviisti liittyvää tuttua kuvastoa.

Vertaus on kaikissa kolmessa evankeliumissa hyvin samankaltainen. Markuksen evankeliumissa, joka on evankeliumeista vanhin, se on kuitenkin kaikkein laajin.

Vertauksessa mies lähtee kylvämään.

Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa.

Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää.»

Mark. 4:4–8

grains-37823_1280

Nykyinen koneisiin ja luotisuoriin riveihin perustuva maanviljelys eroaa Jeesuksen aikaisesta. Tuolloin siemenet kylvettiin käsin. Pellon läpi mutkitteli polkuja joita pitkin kylväjä kulki viskoen siemeniä maahan hartioilleen ripustetusta vakasta. Osa siemenistä eksyi taitavaltakin kylväjältä pellon sijaan polulle, kallioiseen maahan tai orjantappuroiden sekaan. Osa lähti liikkeelle tuulen mukana. Siksi siemeniä kylvettiin runsaasti; näin riittävä määrä putosi hyvään maahan ja tuotti lopulta sadon.

Kuulemista ja kuulemista

Jeesus päättää kylväjävertauksensa sanomalla:

Jolla on korvat, se kuulkoon!

ear-306061_1280.png

Kuulijoista valtaosalla lienee ollut kuulevat korvat. Kuulemisella Jeesus ei viittaa kuitenkaan aistimukseen, vaan elämänmuutokseen, jonka Jeesuksen sanat parhaimmillaan kuulijassaan tuottavat. Kyse on Jeesuksen sanojen uskomisesta ja noudattamisesta, kuuliaisuudesta niille, mikä ilmenee muuttuneina arvoina ja asenteina. Jeesuksen sanat todella kuullut ihminen arvostaa osittain toisia asioita kuin muut ja käyttää siksi erilaisia resurssejaan – kuten aikaa, voimavaroja ja rahaa – toisin kuin ympäröivä yhteiskunta.

Jumala vastaa sadosta

Jeesuksen vertauksilla on tyypillisesti tietty pääviesti jota koko vertaus tukee. Siksi vertauksen yksityskohdista ei kannata pyrkiä lukemaan asioita joista vertaus ei tosiasiassa lainkaan puhu. Kylväjävertauksen kohdalla tätä vaaraa ei tosin ole ehkä samassa määrin kuin joidenkin toisten vertausten. Sitäkin saattaa päätyä silti tulkitsemaan enemmän tai vähemmän lohduttomana viestinä siitä, että osa ihmisistä on ikään kuin täydellisen immuuneja evankeliumille. Sen vastaanottavistakin vain osa tuottaa lopulta satoa. (Mielessä kannattaa pitää, että kylväjän viskomista siemenistä suurin osa putosi aina hyvään maahan ja tuotti näin myös satoa – enemmän tai vähemmän.)

harvest-307433_1280

Vertauksen ensisijainen tarkoitus on kuitenkin rohkaista nimenomaan Sanan ”kylväjiä”, kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella välittävät ja avaavat evankeliumia muille, toimivat todistajina sanoin ja/tai teoin. Vertaus osoittaa, että on pelkästään luonnollista, ettei hyvänkään kylväjän kylvö kaikilta osin lähde itämään. Pelkästään luonnollista on sekin, että itämään lähteneetkin siemenet tuottavat hedelmää vaihtelevasti. Siksi silminnähtävän sadon laatu ja määrä ei ole syy lannistua. Kaikkia sanoma Jeesuksesta ei kosketa millään tavalla ja tasolla, vaikka se välitettäisiin vaikuttavimmalla mahdollisella tavalla. Osaa sanoma koskettaa, mutta he eivät ole valmiita todella kuulemaan sitä sillä tavoin kuin kuuleminen on edellä määritelty; he eivät ole valmiita muuttumaan. Tämä valinta ei ole kylväjän syy.

Kylväjän tehtävä onkin tehdä työnsä niin hyvin kuin kussakin tilanteessa kykenee ja rukoilla samalla, että siemenet kohtaisivat hyvän maaperän. Kylvön, itämisen, kasvun ja sadon tuottamisen kokonaisprosessi on kuitenkin aina perimmältään Jumalan kädessä, sillä satokin kuuluu hänelle. Prosessin tulokset täytyy siksi lopulta myös jättää Jumalan huoleksi.

Neljä maaperää

Jeesus selittää kylväjävertauksensa hieman sen jälkeen, kun on sen kertonut:

Kylvömies kylvää sanan.

Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois.

Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta.

Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.»

Mark. 4:14–20

Vertauksen neljä erilaista maaperää edustavat erilaisia tapoja vastata evankeliumiin. Tyypillisesti saatetaan ajatellaan, että maaperät kuvaavat ikään kuin neljää eri ihmistyyppiä. Näkökulma on varsin ankara ja toivoton; ikään kuin yksilöt olisi tuomittu suhtautumaan evankeliumiin kaikissa tilanteissa, läpi koko elämänkaarensa, aina vain tietyllä tavalla – olosuhteista kokonaan riippumatta. Tällöin Jeesus tuntuu vertauksellaan kysyvän kuulijaltaan: ”Millainen maaperä juuri sinä oikeastaan olet?”

soil-150616_1280

Vertauksen voidaan yhtä hyvin kuitenkin ajatella kuvaavan myös sitä, että eri tilanteissa elämässään olevat ihmiset suhtautuvat evankeliumiin eri tavoin. Rohkaisevaa on, että tilanteiden muuttuessa myös suhtautuminen voi muuttua. Ohdakkeinen maa voi muuttua pellon muhevaksi mullaksi. Samaan aikaan on tietenkin myönnettävä, että päinvastainen kehitys on myös mahdollinen. Meistä kun on moneksi, monenmoisiksi maaperiksi. Tässä tulkinnassa Jeesuksen kysymys kuuluu: ”Millainen maaperä olet juuri nyt?”

Kommentaariraamatussa ehdotettiin, että vertausta voitaisiin lähestyä myös siitä näkökulmasta, että se ei sittenkään kuvaa neljää eri ihmisyyppiä tai elämäntilannetta, vaan pikemmin yhden ja saman evankeliumin kohtaaman ihmisen eri elämänalueita. Teksti ei tue tulkintaa aivan saumattomasti, mutta näkökulma on silti hyvä ja tärkeä Uuden testamentin kokonaisopetusta ajatellen. Toisilla elämänalueilla evankeliumi tosiaan tuottaa meissä hedelmää, toisilla taas ei niinkään. Joillain elämänalueilla hedelmä on niukkaa, toisilla runsasta. Palveleminen seurakunnassa voi olla meille luontaista, mutta vaikkapa varoistamme jakaminen vaikeaa. Saatamme olla loistavia kannustajia, mutta samalla myös juoruiluherkkiä. Meissä on ristiriitaisuuksia, rosoa ja sileää sikin sokin.

Haasteemme Jeesuksen seuraajina on kasvaa kohti sitä, että maaperämme olisi lisääntyvässä määrin tasaisen hyvää ja vähenevässä määrin hyvän maaperän katkaisevaa polkua, kalliopohjaista maata tai ohdakkeita. Näin tapahtuu, jos identiteettimme Jumalan omana ja Jeesuksen seuraajana vahvistuu. Vahva identiteetti vaikuttaa valintoihimme ja taipumuksiimme kaikissa elämäntilanteissa ja kaikilla elämänalueilla. Identiteettimme vahvistuu erityisesti osana Jumalan perhettä, seurakuntaa.

Huomio yksilöstä yhteisöön

Kylväjävertausta selitetään usein hyvin yksilökeskeisesti, kuten edelläkin nimenomaan on tehty. Joiltain onnettomilta Saatana vain tulee ja nappaa uskon siemenen. Toiset onnettomat eivät onnistu kasvattamaan juuria versoilleen ja nuupahtavat paineen alla. Kolmannet sortuvat kantamaan huolta ajallisista asioista siinä määrin, että kestävät ja pysyvät unohtuvat kokonaan. Neljännet ovat kuuliaisia ja kilttejä onnistujia. He ottavat sanan vastaan ja lähtevät toteuttamaan sitä, koska ovat muita sitkeämpiä paineiden suhteen ja vähemmän alttiita sitomaan itsensä ymäpröivän yhteiskunnan arvoihin.

Henkilökohtaisesti pidän tämänkaltaista lähestymistapaa turhan yksipuolisena. En ajattele, että minä tai muutkaan Jeesuksen seuraajat olisimme itsessämme sitkeämpiä ulkoisten paineiden edessä tai vaikutteille vähemmän alttiita kuin ne, jotka torjuvat tai hylkäävät evankeliumin. Joudumme kamppailemaan monissa tilanteissa ja monien asioiden suhteen. Jos kuitenkin voin ajatella, että minä tai muut ovat osoittautuneet ”hyväksi maaksi” tuottamalla edes joillain elämänalueilla edes jossain määrin satoa, mikä juuri minusta ja meistä teki hyvää maaperää.

Vastauksen ydin liittyy yksilön sijasta yhteisöön. Ensinnäkin meidät on kutsuttu osaksi kolmiyhteisen Jumalan ”yhteisöä”. Jumala itse vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä:

Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Filip. 2:12–13

community-garden-1294837_1280

Tahtomista ja tekemistä tuottaakseen Jumala on perustanut myös ihmisistä koostuvan yhteisön, joka toimii saumattomasti limittäin ja lomittain sen yhteisön kanssa, joka Jumala itse on. Seurakunta on Jumalan perheen ilmenemismuoto. Hyvä maaperä syntyy, kun yksilö kohtaa sille sopivan yhteisön – yhteisön, joka saa yksilön vahvuudet esiin ja vahvistaa niitä entisestään, mutta toisaalta myös tukee yksilöä heikkouksien suhteen. Yhteisö voi varjella lintuja viemästä siemeniä, ja se voi vahvistaa multakerrosta, jotta juuret saavat kasvaa tai kitkeä ohdakkeet versoa ympäröimästä. Näin syntyy hyvää maata, jonka syy ja synnyttäjä ei ole yksilö, vaan koko Jumalan perhe ja sen hiljainen voima.

Yhteisö ratkaisee

Seurakunnan ja toisten kristittyjen tarjoama tuki on elimellisen keskeistä kasvumme kannalta. Vanhassa testamentissa yksilöltä edellytettävä kasvu perustui hänen asemaansa osana Jumalan orjuudesta vapauttamaa ja omaan maahansa johdattamaa kansaa, siis yhteisöä, jonka yhteinen tehtävä ja elämänsisältö oli vastata Jumalan vapauttavaan tekoon ja hänen rakkauteensa oikealla elämäntavalla toinen toistaan tukien.

string-puppet-154001_1280

Uuden testamentin peruskuva seurakunnasta taas on ruumis, jossa kullakin jäsenellä on oleellinen paikkansa ja merkityksensä, mutta jonka tehtävä on rakentua kokonaisuutena, keskinäisen tuen, rohkaisun ja jäsenten erilaisiin taipumuksiin perustuvan toimivan työnjaon kautta. Osana toimivaa ruumista on luonnollisesti helpompi olla kylväjävertauksen hyvä maaperä. Kuten edellä jo todettua, rohkaisua ja tukea tarjoavaan yhteisöön kuuluvalta ei siementä niin vain viedäkään. Tämänkaltaiseen yhteisöön kuuluva saa myös tarvitsemansa tuen ja avun sekä juurien kasvattamisen ja ulkoisten paineiden sietämisen että kestäviin arvoihin sitoutumisen suhteen. Näin evankeliumi voi vaikuttaa arkeen ja elämään, persoonaan ja piirteisiin kokonaisvaltaisella tavalla.

Hyvää maaperää määrittää siis tosiasiassa kenties huomattavasti evankeliumin vastaanottaneen yksilön piireitä ja henkilökohtaisia voimavaroja enemmän ja oleellisemmin sen yhteisön kyky rohkaista ja tukea jäseniään, johon yksilö liittyy. Siksi jopa oleellisempi kysymys kuin, olenko itse hyvä maaperä, on kysymys siitä, olenko mahdollistamassa sen, että toiset voivat olla hyviä maaperiä. Yhteisöstämme, seurakunnastamme, meillä jokaisella kun on vastuu. Seurakunta ei ole pelkkää toimintaa (josta usein vain osa jäsenistä on suoraan vastuussa) – seurakunta on ytimeltään jäsentensä välisiä suhteita, kuten perheet ylipäänsä. Noiden suhteiden luonnetta tulisi ohjata seurakuntaruumiin pään, Jeesuksen, tapa kohdata, huomioida, palvella ja tarvittaessa uhrautua. Tarvitsemme kipeästi hengellistä vanhemmuutta ja sisaruutta.

Toiset ovat näissä perhesuhteissa vielä vahvemmin hoivan ja rohkaisun kohteita kuin niiden tarjoajia. Tavoiteena on, että jokainen kasvaa kuitenkin kohti tilannetta jossa kykenee omien resurssiensa rajoissa osoittamaan erilaisin tavoin hoivaa ja rohkaisua toisille, vaikka edelleen kaipaamme sitä suuremmassa tai pienemmässä määrin myös toisiltamme. Näin kasvamme hyvän maaperän mahdollistajiksi, joka on yhtä oleellinen rooli kuin kylväjän tehtävä: Jos hyvää maaperää ei ole, ei kylvö kanna hedelmää. Jos kylvöä ei ole, ei hyvästäkään maaperästä ole hyötyä.

Lähde: Sana elämään -kommentaariraamattu, suomenkielinen laitos. Aikamedia 2018.

Pohdittavaa:

  • Millä tavoin seurakuntasi tai toiset uskovat ylipäänsä ovat olleet vaikuttamassa siihen, millainen maaperä olet? Millaista tukea, apua, ohjausta ja rohkaisua olet saanut? Millaista tukea, apua, ohjausta ja rohkaisua tarvitsisit nyt?

  • Mitkä ovat olleet tai voisivat olla sinulle luontaisia tapoja muokata toisten maaperää? Millaista tukea, apua, ohjausta ja rohkaisua itse voisit antaa?

Rukoiltavaa:

  • Kiitä tuesta, avusta, ohjauksesta ja rohkaisusta, josta olet ollut ja olet parhaillaan osallinen. Jos koet, että tarvitsisit enemmän tukea seurakunnaltasi tai toisilta uskovilta, rukoile, että Jumala johdattaisi asiat parhain päin.

  • Rukoile, että löytäisit uusia tapoja tukea, auttaa, ohjata tai rohkaista toisia. Rukoile, että Jumala laskisi mieleesi ihmisiä, joiden maaperää juuri sinun tulee erityisesti olla parantamassa.

Toteutettavaa:

  • Mieti jokin konkreettinen asia tai tilanne, jonka kautta ja jossa koit saavasi osaksesi maaperääsi parantunutta tukea, apua, ohjausta tai rohkaisua. Tee jotakin vastaavaa – toki omalla tavallasi – jollekulle toiselle.

  • Ryhdy ajattelemaan tietoisemmin, että sinä olet seurakuntaa varten siinä missä seurakuntakin on sinua varten. (Samaan tapaan kuin nuori alkaa aikuistuessaan ymmärtää, että perhe ei ole ainoastaan häntä varten, vaan myös hän on perhettään varten.) Pohdi, miten ajattelutavan muutos vaikuttaa käytännössä tapaasi kohdata seurakuntalaisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s